Kotona Münchenissä

Missä ovat isät? Tätä olen monta kertaa miettinyt viimeisen puolen vuoden aikana - muskarissa, leikkikerhossa, perhekahviloissa. Lähes kaikilla lapsilla on sekä isä että äiti, mutta sitä on ollut välillä vaikea uskoa. Olen päätynyt tämän varsin lyhyen kotonaolon aikana lukemattomia kertoja tilanteisiin, joissa olen ainoa isä äitien joukossa. Ei se sinänsä minua häiritse, mutta ihmetyttää kyllä. Okei, töissähän ne isät on, jonkun pitää tienata perheelle rahaa. Suurimmassa osassa perheistä ollaan edelleen tilanteessa, jossa miehen tulot ovat vaimon tuloja suuremmat, jopa merkittävästi. Ymmärrän, että tällöin mies jää töihin ja vaimo kotiin. Meillä tämä tulonjako sattuu menemään toisinpäin. Olisin joka tapauksessa ollut useamman kuukauden kotona, mutta jos rehellisiä ollaan, en ole varma olisinko jäänyt näin pitkäksi aikaa kotiin, jos minulla olisi Vaimon tulot ja päinvastoin. Emme siis lopulta tee poikkeusta kaavaan, vaikka se ulospäin saattaa siltä vaikuttaa. Pienituloise

Münchenissä on taas helteistä, iltapäivisin mennään yli kolmenkympin. Heinäkuun alusta lähtien täällä on ollut usein melko kuuma, mutta toisaalta sää on myös ollut suomalaisen ailahtelevaa, säätila saattaa muuttua hujauksessa sateiseksi ja kylmemmäksi. Helteet ovat kestäneet pisimmillään vajaan viikon, jonka jälkeen on taas vietetty muutamia päiviä yllättävänkin viileässä säässä. Täällä varsinainen lomakausi alkaa nyt, elokuun alussa. Lasten leikkiryhmät, muskarit ja muut ovat viimeistään nyt jääneet kesätauolle, joten puuhailemme Tytön kanssa enimmäkseen kahdestaan. Mutta ihan mukavasti meillä menee! Tyttö kävelee jo täysillä ja muutenkin liikkuminen on kehittynyt niin, että uudenlaiset aktiviteetit ovat mahdollisia, näistä päällimmäisenä liukumäet, joihin Tyttö pystyy nyt itse kiipeämään ja laskemaan alas ja joista on tullut ihan suosikkijuttu. Ei paljon pientä päätä palella, alas tullaan isommistakin mäistä. Tässä ei ole Tyttö tullut isäänsä, itse olen aina ollut arka kaikkien