Kotona Münchenissä

Joululomasta on nyt kolme viikkoa takana ja yksi edessä. Tässä muutamia havaintoja, joita olen näiden viikkojen aikana tehnyt. Etäisyys Olin edellisen kerran pidempään poissa Suomesta viitisen vuotta sitten. Silloin oli kyseessä opiskelijavaihto ja siten siis hyvin erilainen reissu nykyiseen verrattuna. Tuolloin elämisen intensiivisyys oli eri luokkaa ja ehdin muutamassa kuukaudessa nähdä ja kokea vaikka mitä ja osittain upota hyvinkin syvälle toiseen maailmaan, minkä jälkeen Suomeen paluu tuntui paluulta ihan erilaiseen todellisuuteen. Monet asiat näyttäytyivät uudessa valossa, enimmäkseen kuitenkin positiivisessa mielessä. Nyt puolestaan tuntuu yllättävänkin tutulta ja normaalilta olla täällä, ihan kuin ei poissa olisi ollutkaan. Osansa toki silläkin, että olin aikanaan opiskelijavaihdossa Serbiassa, joka kulttuurina ja ympäristönä eroaa paljon voimakkaammin Suomesta kuin Saksa. Kyllä nytkin joitain asioita havainnoi ja erottaa selkeämmin, etäisyyden kirkastamalla katseella, mut

Juuri kun olin ehtinyt asennoitua koti-isyyden (edelleen) jatkumiseen, sähköpostiin kilahti yllättäen viesti - Tytölle olisi tarjolla paikka lähellä sijaitsevasta pienestä yksityisestä päiväkodista. Olimme tietysti kiinnostuneita ja tutustumiskäynnin jälkeen homma oli selvä, otimme paikan vastaan. Tyttö aloittaa sopeutumisjakson helmikuussa ja kaiken mennessä hyvin hän jatkaa kokopäivähoidossa maaliskuusta alkaen. München on tosi mukava paikka asua, mutta kenties juuri siitä syystä joidenkin asioiden järjestäminen voi olla vaikeaa. Näiden joukossa ovat muun muassa asuminen , lasten lääkäripalvelut ja aivan erityisesti päivähoito. Välillä tuntuu siltä, että meidät on suorastaan tarkoitettu asettautumaan hetkeksi Müncheniin, niin vaivattomasti olemme onnistuneet kaiken järjestämään. Ihana asunto löytyi oikeastaan ilman että edes jouduimme sitä etsimään ja siinä missä jotkut vanhemmat ovat olleet lähes epätoivoisia etsiessään lapselleen lääkäriä, me saatiin vain yksi kieltäytymin

Olen jo pitkään vastannut "puoli vuotta", kun minulta on kysytty, kuinka kauan olemme asuneet Münchenissä. Oikeasti tuo rajapyykki ylittyy kuitenkin vasta ensi viikolla. Kuten usein johonkin uuteen paikkaan muuttaessa tai jotain uutta aloittaessa, alussa aika kuluu hyvällä tavalla hitaasti. Jokaiseen viikkoon tuntuu mahtuvan paljon ja kokonaiseen kuukauteen jo ihan hurjasti kaikkea uutta ja ihmeellistä. Tuntuukin siltä, että olisimme olleet täällä jo paljon kauemmin, vähintään sen puoli vuotta, jonka taisin ekaa kertaa asiaa sen kummemmin ajattelematta päästää suustani jo syyskuussa, jolloin kuukausia oli siis takana vasta neljä ja niistäkin useampi viikko vietettynä kesälomilla Münchenin ulkopuolella. Nyt kuitenkin viikot ovat alkaneet kulua nopeammin. Tietty arkirytmi ja rutiini on muodostunut, ja ihan hyvä niin. Välillä on ollut jopa hiukan kiireistä. Viikoittain on Suomi-koulun opetustunti, johon pitää aina vähän etukäteen valmistautua ja sen lisäksi olen käynyt kah

Suomi on siitä hauska paikka, että sään voi tarkistaa kalenterista. Sen mukaan yleensä mennään, tosin tännekin asti levisi tieto harvinaisen lämpimistä marraskuun alun päivistä, jotka nyt kai jo ovat historiaa. Säiden suhteen suurin yksittäinen ero Suomen ja eteläisen Saksan välillä onkin ennalta arvaamattomuus: täällä säätila vaihtuu todella nopeasti ja usein yllättävään suuntaan eivätkä lämpötilat aina seuraa loogisesti vuoden kiertoa. Syksy tänne tosin saapui kalenteria noudattaen heti syyskuun alussa, jolloin lämpötila laski yhdessä yössä kolmenkympin hujakoilta vajaaseen 15 asteeseen ja pysytteli niillä main koko kuun ajan. Mistään intiaanikesästä ei voinut siis puhua ja se tuottikin pienen pettymyksen, sillä olin odottanut kesäisten kelien jatkuvan selvästi pidempään. Jos oli syyskuu viileähkö ja lokakuu jotain siltä väliltä, niin marraskuu on nyt sitten ollut puolestaan toistaiseksi oikein kaunis ja lämmin. Yöt ja sitä myöten aamut ovat ajoittain viileitä, mutta päivän yli

Kotona voikin olla ihan kivaa. Tämän olen viimeisen parin kuukauden aikana huomannut. Aina kotona ei kuitenkaan ole ollut kauhean kivaa eikä ole vieläkään joka päivä. (Tämäkin postaus minulla oli mielessä jo jonkin aikaa, mutta sitten tuli pari nihkeämpää päivää, eikä huvittanut tätä kirjoittaa.) Nyt taaksepäin katsoen ensimmäiset viikkoni kotona olivat varsin rankkoja. Vaikka olin omasta mielestäni hyvin valmistautunut, kotona lapsen kanssa oleminen on yksi niistä asioista, joihin ei voi oikein etukäteen valmistautua. Sen, miltä kotona oleminen tuntuu, tietää vasta kun siihen ryhtyy. Ja aluksi se tuntui suoraan sanottuna raskaalta. Pahiten minut yllätti homman kokonaisvaltaisuus. Toisin kuin (useimmissa) töissä, kotona lasta hoitaessa ei voi päättää, että nyt pidän kahvitauon ja jätän siksi aikaa kaiken muun. Tilanne on yleensä päällä koko ajan. Kun jäin kotiin, Tyttö oli juuri sen ikäinen (10 kk), että hän vaati jatkuvaa huomiota ilman että olisi vielä nukkunut pitkiä yhtäjaksoisi

Valitsen näköjään matsini hyvin. Kävin vasta toista kertaa Münchenissä paikan päällä seuraamassa jalkapalloa, mutta ottelusta muodostui yhtä legendaarinen kuin ensimmäisestä pelistä , jonka kävin katsomassa juuri muutettuamme kaupunkiin. Nyt tiistaina käydyssä matsissa oli kyse Saksan cupin kamppailusta, jossa pelattiin pääsystä 16 parhaan joukkoon. Syysillassa kohtasivat jo valmiiksi hämmästyttävän pitkälle selvinnyt Regionalliga Bayernissa eli 4. korkeimmalla sarjatasolla pelaava kotijoukkue SpVgg Unterhaching ja 2. Bundesligassa eli kaksi sarjatasoa korkeammalla pelaava vierasjoukkue RB Leipzig. Asetelma oli mitä herkullisin ja kuten johdatuksesta saattaa arvata, sain kunnian todistaa aina niin huumaavaa urheilun ihmettä: piskuinen Unterhaching voitti Red Bullin omistaman ja suurseuraksi pyrkivän Leipzigin puhtaasti 3-0, harvalukuisen mutta sitäkin fanaattisemman kotiyleisönsä edessä. Red Bull on ollut iso tekijä urheilun sponsorimarkkinoilla jo pitkään, erityisesti extremelaj

Nyt on viitisen kuukautta oleskeltu Saksanmaalla ja kieli on, no ei nyt vielä hallussa, mutta sillä tasolla, että pystyn sitä käyttämään arkisissa yhteyksissä ja välillä vähän muutenkin. Joitakin viikkoja Müncheniin muutosta onnistuin löytämään netin kautta muutaman enimmäkseen nuorista ulkomaalaisista koostuvan ryhmän, jotka kokoontuvat viikoittain puhumaan ja harjoittelemaan saksaa. Ryhmät kokoontuvat aina jossain baarissa, kesäisin Biergarteneissa, joten samalla voi ottaa pari olutta, mikä tunnetusti vain helpottaa vieraalla kielellä puhumista.  Kesän aikana kävin näissä tapaamisissa vähintään kerran viikossa ja vaikka sittemmin minulla ei ole enää ollut niihin aikaa, jutustelu toisten kieltenoppijoiden kanssa oli hyvä tapa saada homma käyntiin, oppia avaamaan suunsa saksaksi. Taktiikkanahan minulla oli oppia kieli itsekseni, lukemalla, kuuntelemalla, keskustelemalla. Osittain tämä on toiminut, osittain ei. Olen lukenut sanomalehtiä saksaksi ja sitä kautta päässyt paremmin kie

Eli baijerilaisittain Wiesn on nyt täydessä käynnissä. Itse käytin viimeviikkoisen koti-isän vapaaillan tietysti tähän tarkoitukseen ja kävin ottamassa osaa juhlahumuun - hauskaa oli! Kruununprinssi Ludwigin ja prinsessa Theresen vuonna 1810 vietetyistä häistä ja niihin liittyvistä juhlallisuuksista alkunsa saanut Oktoberfest on maailman suurin kansanjuhla, jossa vierailee vuosittain reilu kuusi miljoonaa ihmistä ja jonka yhteenlaskettu liikevaihto on miljardin euron luokkaa. Oluen, nahkahousujen ja marssimusiikin oheen on liitetty nykyään niin paljon muutakin, että festarialueena alusta asti toiminut Theresienwiesen niitty muistuttaa lähinnä suurta aikuisten huvipuistoa. Ilman etukäteisvarausta pöytäpaikkaa on vaikea löytää, mutta todistetusti sekin on mahdollista. Teltoissa on alueita, joihin ei voi tehdä ennakkovarausta ja jos saattuu oikeaan kohtaan oikeaan aikaan, saattaa jostain pöydästä vapautua pari paikkaa. Tällöin on istumisen sijaan varauduttava seisomaan penkeillä, s

Paluu arkeen kesän ja lomien jälkeen - tai siis oikeammin paluu uuden saksalaisen arjen luomiseen ja opetteluun. Muutimme reilu pari viikkoa sitten uuteen asuntoomme ja monet asiat ovat vielä vähän vaiheessa, eritoten asunnon sisutaminen, mutta fiilis on hyvä. Asunto on mukava ja eritoten uusi asuinalueemme on aivan mahtava. Ei entinenkään ollut huono, mutta tämä nyt vain on vielä parempi. Asumme nykyään Neuhausenissa, joka sijaitsee kaupungin länsipuolella, kahden metroaseman päässä päärautatieasemalta. Täällä on paljon kauniita vanhoja taloja ja joiltakin osin tätä voi varmasti huoletta kuvailla arvoalueeksi, mutta tiiviin rakenteen, keskustan läheisyyden ja hyvien yhteyksien ansiosta täällä on vilkasta elämää ja palveluita laidasta laitaan, erityisesti alueen keskusaukio Rotkreutzplatzin ympärillä. Sivukaduillakin on lähes jokaisessa kadunkulmassa viihtyisän oloinen kahvila tai ravintola - meidän naapuritalon alakerrassa on espanjalainen tapasbaari - ihan siinä määrin, että välillä

Minusta tulee ope! Kesäkuussa Suomi-koulun kevätlukukauden päättäjäisissä yhdistyksen puheenjohtaja mainitsi, että syksyllä on mahdollisesti tarvetta uusille opettajille. Kävin tuolloin esittäytymässä ja ilmoitin kiinnostuksestani. Nyt on sitten varmistunut, että pääsen opettamaan, saan vastuulleni tokaluokkalaiset ja pidän ensimmäiset oppituntini heille parin viikon kuluttua, kun koulun syyslukukausi alkaa. Kyseessä on samalla ensimmäinen työpaikkani Saksassa - erittäin osa-aikainen, kaksi tuntia viikossa - mutta silti tärkeä askel eteenpäin. Münchenin Suomi-koulu on käytännössä iltapäiväkerho, joka kokoontuu siis kerran viikossa. Suomi-kouluja on kymmeniä ympäri maailmaa ja Saksassakin niitä on useammassa eri kaupungissa. Koulujen tarkoituksena on tukea ulkosuomalaisten ja ulkomailla syntyneiden ja kasvaneiden mutta suomea toisena (tai kolmantena) kielenään puhuvien lasten suomen kielen oppimista. Käytännössä kyse on äidinkielen tunneista, joihin sisällytetään myös suomalaista ku

Missä ovat isät? Tätä olen monta kertaa miettinyt viimeisen puolen vuoden aikana - muskarissa, leikkikerhossa, perhekahviloissa. Lähes kaikilla lapsilla on sekä isä että äiti, mutta sitä on ollut välillä vaikea uskoa. Olen päätynyt tämän varsin lyhyen kotonaolon aikana lukemattomia kertoja tilanteisiin, joissa olen ainoa isä äitien joukossa. Ei se sinänsä minua häiritse, mutta ihmetyttää kyllä. Okei, töissähän ne isät on, jonkun pitää tienata perheelle rahaa. Suurimmassa osassa perheistä ollaan edelleen tilanteessa, jossa miehen tulot ovat vaimon tuloja suuremmat, jopa merkittävästi. Ymmärrän, että tällöin mies jää töihin ja vaimo kotiin. Meillä tämä tulonjako sattuu menemään toisinpäin. Olisin joka tapauksessa ollut useamman kuukauden kotona, mutta jos rehellisiä ollaan, en ole varma olisinko jäänyt näin pitkäksi aikaa kotiin, jos minulla olisi Vaimon tulot ja päinvastoin. Emme siis lopulta tee poikkeusta kaavaan, vaikka se ulospäin saattaa siltä vaikuttaa. Pienituloise

Münchenissä on taas helteistä, iltapäivisin mennään yli kolmenkympin. Heinäkuun alusta lähtien täällä on ollut usein melko kuuma, mutta toisaalta sää on myös ollut suomalaisen ailahtelevaa, säätila saattaa muuttua hujauksessa sateiseksi ja kylmemmäksi. Helteet ovat kestäneet pisimmillään vajaan viikon, jonka jälkeen on taas vietetty muutamia päiviä yllättävänkin viileässä säässä. Täällä varsinainen lomakausi alkaa nyt, elokuun alussa. Lasten leikkiryhmät, muskarit ja muut ovat viimeistään nyt jääneet kesätauolle, joten puuhailemme Tytön kanssa enimmäkseen kahdestaan. Mutta ihan mukavasti meillä menee! Tyttö kävelee jo täysillä ja muutenkin liikkuminen on kehittynyt niin, että uudenlaiset aktiviteetit ovat mahdollisia, näistä päällimmäisenä liukumäet, joihin Tyttö pystyy nyt itse kiipeämään ja laskemaan alas ja joista on tullut ihan suosikkijuttu. Ei paljon pientä päätä palella, alas tullaan isommistakin mäistä. Tässä ei ole Tyttö tullut isäänsä, itse olen aina ollut arka kaikkien

Puolisentoista kuukautta kestänyt prosessi on nyt vihdoin maalissa ja nimet paperissa - me muutetaan elokuussa uuteen, mahtavaan asuntoon! Alun alkaen oli selvää, että nykyinen kämppä on väliaikainen ja pyrimme vaihtamaan parempaan heti kun parempi löytyy. Asuntomarkkinat ovat Münchenissä lievästi sanottuna haasteelliset, joten paremman löytymisestä ei ollut minkäänlaista varmuutta, mutta lopulta niin tapahtui ja vieläpä lähes puolivahingossa. Toisin sanoen meillä kävi aika hillitön munkki. Ennen kuin olimme kunnolla edes ehtineet aloittaa uuden asunnon etsimistä, tuli suomenkielisessä muskarissa esille, että eräs perhe on muuttamassa pois Münchenistä ja melko pikaisella aikataululla. Juttelin muskaritunnin päätyttyä perheen suomalaisen äidin kanssa ja kerroin, että etsimme pientä kolmiota hyvällä sijainnilla, mielellään kalustettua. Hän puolestaan kertoi, että heiltä vapautuva kämppä on pieni kolmio hyvällä sijainnilla ja kalustettu heidän omilla kalusteillaan, joista suurimman osa

Münchenin asuntomarkkinoilla on suomalaisesta näkökulmasta muutamia todella kummallisia piirteitä, jotka koskevat kaiketi muitakin Saksan kaupunkeja, ja joista listaan tässä nyt päällimmäiset. 1. Ihmiset asuvat vuokralla, myös hyvätuloiset Saksalaisista alle puolet omistaa oman kotinsa. Vertailun vuoksi Suomessa tämä osuus on 73 prosenttia, Espanjassa 78 prosenttia ja Norjassa 83 prosenttia (Wikipedia). Kotinsa omistavien osuus on Saksassa Euroopan ja ylipäätään kehittyneiden maiden alhaisimpia. Syitä tälle on useita, mm toisen maailmansodan aikana tuhoutuneen asuntokannan korvaaminen enimmäkseen vuokra-asunnoilla, mutta ne eivät tunnu täysin selittävän nykytilannetta. Saksalaiset saisivat pankista halpaa lainaa siinä missä suomalaisetkin, mutta he vain asuvat mieluummin vuokralla. Ehkä kyseessä on jonkinlainen äärimmäinen riskinvälttely. Vuokrat ovat myös suhteessa asuntojen hintoihin halvempia, joten yhtä suurta taloudellista kannustetta ostaa oma asunto ei ole. Vuokra-asumisen y

Parin viikon Suomen loma vetelee viimeisiään, huomenna on edessä paluu Müncheniin. Vietimme loman suurimmaksi osaksi suvun kesäpaikalla Itä-Suomessa. Yhdeksi mieleenpainuvimmista asioista tältä reissulta jää sää, eikä missään hyvässä mielessä. Ensimmäiset pari päivää oli hellettä, mutta sen jälkeen lämpötila ei juuri noussut 20 asteen yläpuolelle. Muutamana päivänä jäätiin 15 asteen tuntumaan - keskellä heinäkuuta! Järvessä uskalsin pulahtaa kokonaiset kaksi kertaa, molemmilla kerroilla suoraan saunasta, ja jälkimmäisestä minut palkittiin useamman päivän kestäneellä nuhalla. Toki tällaiset kesät ovat harvassa, mutta on se silti karua sitä pientä ihmistä kohtaan, joka vääntää duunia läpi pimeän syksyn ja kylmän talven mielessään heinäkuun ihana lämpö eikä sitä lämpöä sitten koskaan tule. Muuten on kyllä ollut mukavaa olla Suomessa ja tavata kavereita ja sukulaisia. Tyttö on leikkinyt serkkujen ja pikkuserkkujen kanssa ja saanut hurjasti virikkeitä. Muutama päivä takaperin käytiin

Ehdin olla Tytön kanssa kotona kolmisen kuukautta ennen kuin muutimme Helsingistä Müncheniin. Tuona aikana ehdin parahiksi sopeutumaan koti-isyyteen ja löytämään hyvän rytmin, jolla päivät kuluvat sujuvasti. Meidän viikkorytmi Helsingissä sisälsi useita perhekahviloita, joita järjestettiin eri päivinä lähistön eri leikkipuistoissa, ja joissa sekä minä että Tyttö tykättiin kovasti käydä. Lisäksi meillä oli kerran viikossa vauvauinti, kerran viikossa muskari ja ehdinpä vielä olla mukana käynnistämässä oman alueemme leikkipuiston isä-lapsi-kerhoa, jota myös aloimme pitää yhtenä iltana viikossa. Näiden eri harrastusten ja tapaamisten kautta tutustuin naapurustomme ihmisiin, ihan eri tavalla kuin aikana ennen lasta ja kotona olemista. Tavallaan tuntui siltä, että vaihdamme maisemaa juuri, kun hommat olivat alkaneet luistaa. Nyt voin onnekseni sanoa, että hommat alkavat luistaa ja rytmi löytyä myös täällä Münchenissä. Isossa osassa on ollut Münchenin suomalaisyhteisö, johon olemme jo ehti

Joskus pari vuotta sitten heitin nousuhumalassa kavereilleni, että unelmoin siitä, että Vaimo saa jonkin hyväpalkkaisen duunin Keski-Euroopasta ja minä muutan mukaan koti-isäksi. Voisin pehmentää tätä kirjoittamalla, että puhuin vain puolitosissani, mutta taisin kyllä olla aika tosissani. Silloin meillä ei tosin ollut vielä lasta ja minulla oli sitäkin vähemmän käsitystä siitä, mitä lapsen kanssa kotona oleminen oikeasti tarkoittaa. Tuolloisessa haavekuvassani istuskelin terassilla aurinkoisella ja lämpimällä säällä siemaillen vuoron perään cappuccinoa ja punaviiniä, lueskellen sanomalehtiä ja nautiskellen rennosti keskieurooppalaisesta kaupunkitunnelmasta. Lapsi kai nukkui kiltisti rattaissaan tai jotenkin muuten oli häiritsemättä tätä dolce far nienteä. No, nyt tässä on käymässä siinä mielessä klassisesti, että kun unelmansa saavuttaa, ei se tunnukaan enää niin hienolta. Luvalla sanottuna yllä esitetty haavekuva oli toki täysin epärealistinen - mutta niinhän unelmat aina ovat!

Kävimme Tytön kanssa eilen jo kolmatta kertaa Münchenin eläintarhassa. Sinne on meiltä matkaa yksi pysäkkiväli metrolla tai vaihtoehtoisesti noin 1,5 kilometriä kävellen. Otin heti ensivisiitillä vuosikortin (50 e) sillä arvelin, että täällä voidaan vierailla useamminkin. Ja oikeassa olin, eläintarhakäynneistä on tulossa meille säännöllinen ja hauska harrastus. Tyttö alkaa olla sen ikäinen, ettei tykkää vain istuskella rattaissa, ellei sitten ole jotain todella mielenkiintoista nähtävää. Eläintarhassa on! Ehdottomia suosikkeja ovat toistaiseksi olleet isot linnut, pelikaanit ja flamingot. Niitä pääsee lähelle ja ne tekevät kaikenlaista hassua, kuten heiluttelevat siipiä tai ääntelehtivät. Toinen suosikkiosasto on aikuisille vähemmän eksoottinen mutta pienelle lapselle edelleen mielenkiintoinen kotieläinmaailma. Sieltä löytyy paljon myös jo lastenkirjoista tuttuja hahmoja kuten possuja, lehmiä ja hevosia. En ole kyllä aivan varma, osaako Tyttö vielä yhdistää kirjojen kuvat oikeisi

Eilen sitten napsahti maaginen kolmekymppiä mittariin. Kuten olen jo aiemmin todennut, tämä numero itsessään ei minua häiritse, päinvastoin, olen ihan mielelläni kolmekymppinen ja se istuu nykyiseen identiteettiini ongelmitta. Viime kuukausina olen kuitenkin löytänyt itseni aiempaa useammin pohdiskelemasta elämääni ja sen suuntaa. Sanotaan, että ihmiset elävät seitsemän vuoden sykleissä ja syklistä toiseen siirtyminen saa usein aikaan jonkinlaisen kriisin tai vähintään pohdinnan paikan. Tällainen taitekohta tuntui osuneen kohdalleni, liittyi se sitten kyseiseen numeroon tai ei. Joka tapauksessa tänään tuntuu, että olen vähitellen saanut nämä pohdinnat pohdittua ja asiat selvitettyä ja fiilis on hyvä. Kolmenkympin virstanpylvään virallinen saavuttaminen on nyt varmasti hyvä kohta palata taas elämään hetkessä - varsinkin kun nykyhetkellä on kaikenlaista mielenkiintoista tarjottavanaan. Itse synttäripäivä oli kaikinpuolin mukava. Münchenin ailahteleva sää oli puolellani ja aurinko pais

Ympäri käydään, yhteen tullaan. Saksa oli ensimmäinen vieras kieli, jota aloin opiskella. Tämä tapahtui ala-asteen kolmannella luokalla. Sittemmin jouduin koulua vaihtaessani vaihtamaan A-kieleni saksasta englantiin, mutta aloitin homman uudestaan lukiossa ja luin läpi lyhyen saksan kirjoittaen siitä E:n. En ole sen koommin kieltä käytännyt lukuun ottamatta muutamaa Saksan reissuilla tilattua schnitzeliä ja olutta, joten nyt saksan opiskelu alkaa tavallaan kolmatta kertaa, pohjat on tosin tällä kertaa vielä suht hyvin muistissa. Olen aloittanut nämä nykyiset opintoni kertaamalla kielioppia vanhasta lukion oppikirjasta. Jännää ja suorastaan hämmentävää on se, kuinka voimakkaasti akkusatiivit ja kaksoisinfinitiivit ja epäsäännölliset verbit vievät ajatukset lukioaikoihin - tai vielä hämmentävämpää, ajoittain suoraan takaisin ala-asteen kolmannelle! Jotkin asiat ovat jääneet kirkkaana mieleen aina noista ajoista saakka. Muistan elävästi vielä luokkahuoneen ja jopa pulpettipaikan, jos

Ensimmäinen täysi viikko uutta elämää pulkassa. Viikko oli itse asiassa työpäivien osalta vajaa, sillä alkuviikosta saatiin tietää, että torstai on vapaapäivä. Kyseessä oli katolinen pyhä Fronleichnam eli Pyhän ruumiin juhlapäivä, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan, mutta vapaapäivä kyllä kelpasi. Kotona lasta hoitavillahan varsinaisia vapaapäiviä ei ole, duunit pyörii jaloissa päivästä toiseen ihan kirjaimellisesti, mutta kyllähän se vähän helpottaa kun on toinenkin kotona. Torstaiksi sattui vielä kaunis keli ja teimme retken Ismaningin pikkukaupunkiin Münchenin laidalle, jossa vietettiin rento päivä pienen lammen rannalla, talviturkinkin sain heitettyä. Miltä tämä uusi kotipaikka vaikuttaa? Lyhyesti sanottuna München on oikea kaupunki. Tarkoitan tällä sitä, että kaupunki on rakennettu tiiviisti, kortteli korttelilta ydinkeskustasta edeten tuottaen tasaisen korkean asukastiheyden, joka mahdollistaa aidon kaupunkilaisen elämäntavan. Ja siitähän minä tykkään! Joukkoliikenne toimi

Eilen sain tilaisuuden tutustua Münchenin tarjontaan ilman muuta perhettä. Ja suuntasin, tottakai, jalkapallo-otteluun! Seurakseni sain yhden Münchenissä asuvan kaverin kaverin, johon olin sattumalta tutustunut juuri ennen muuttoamme Helsingissä kun hän oli ollut kaverinsa luona vierailulla, sekä yhden tämän kaverin kaverin kaverin. Nappasimme keskustassa yhdet pre-game oluet ja makkarat ja lähdimme U-Bahnilla kohti Allianz Arenaa. Jo matkalla tunnelma oli riehakas kannattajien kohottaessa henkeä juomalla ja laulamalla. Kyseessä oli kauden viimeinen peli, jossa kaupungin kakkosjoukkue 1860 München pyrki puolustamaan paikkaansa 2. Bundesliigassa 3. liigan Holstein Kieliä vastaan. Ja minkälainen peli olikin! Kiel meni alussa johtoon ja vierasmaalisääntö edellytti Müncheniltä kahden maalin tekemistä, joita ei millään kuulunut. Kunnes sitten 78. minuutilla tuli tasoitus, joka herätti toivon, ja lopulta kuin ihmeen kaupalla lisäajalla 2-1 maali, joka räjäytti stadionin! Paikalla oli 5

Vaimo aloitti tänään työt ja minä omani. Ehdin ennen muuttoa olla Tytön kanssa kotona vajaan kolmen kuukauden ajan, joten täysin uudesta duunista ei ole kyse, uudesta työympäristöstä kylläkin. Ja ihan mukavasti tämä müncheniläinen editio koti-isyydestä käynnistyi! Hypättiin heti aamulla U-bahniin ja huristeltiin Haidhausenin kaupunginosaan ja siellä Cafe Glückskind -nimiseen kahvilaan, jossa kotona lapsiaan hoitavat müncheninsuomalaiset kokoontuvat aina maanantaiaamuisin. Todella mukavaa porukkaa ja varmasti lapsiystävällisin kahvila, jossa olen vieraillut. Tässä kuva leikkipaikasta ja leikkijästä: Sillä aikaa kun Tyttö nautti siitä, että pääsi vihdoin näkemään muita ihmisiä ja uusia leluja, nautin minä puolestani perinteisen baijerilaisen aamiaisen eli weisswurstia, makeaa sinappia ja pretzel. Ei huono startti päivään! Näillä treffeillä tulemme ehdottomasti käymään myös jatkossa. Lisäksi keskiviikkoisin Münchenissä toimii Suomi-koulu, jossa nimestään huolimatta on kuulemma