Kotona Münchenissä, day 107

Paluu arkeen kesän ja lomien jälkeen - tai siis oikeammin paluu uuden saksalaisen arjen luomiseen ja opetteluun. Muutimme reilu pari viikkoa sitten uuteen asuntoomme ja monet asiat ovat vielä vähän vaiheessa, eritoten asunnon sisutaminen, mutta fiilis on hyvä. Asunto on mukava ja eritoten uusi asuinalueemme on aivan mahtava. Ei entinenkään ollut huono, mutta tämä nyt vain on vielä parempi. Asumme nykyään Neuhausenissa, joka sijaitsee kaupungin länsipuolella, kahden metroaseman päässä päärautatieasemalta. Täällä on paljon kauniita vanhoja taloja ja joiltakin osin tätä voi varmasti huoletta kuvailla arvoalueeksi, mutta tiiviin rakenteen, keskustan läheisyyden ja hyvien yhteyksien ansiosta täällä on vilkasta elämää ja palveluita laidasta laitaan, erityisesti alueen keskusaukio Rotkreutzplatzin ympärillä. Sivukaduillakin on lähes jokaisessa kadunkulmassa viihtyisän oloinen kahvila tai ravintola - meidän naapuritalon alakerrassa on espanjalainen tapasbaari - ihan siinä määrin, että välillä ihmettelen, mistä kaikkiin paikkoihin riittää asiakkaita. Lapsia alueella on paljon ja olen jo varsin pitkällä leikkipuistokartoituksessa, kävelymatkan päästä on löytynyt useampikin hyvä liukumäki.

Syksyn viikkorytmi alkaa pikkuhiljaa muotoutua. Maanantaiset suomitreffit ovat jälleen ohjelmassa ja Tyttö jatkaa keskiviikkoiltapäivisin Suomi-koulun muskarissa. Jatkossa tosin Vaimon pitää lähteä kerran viikossa aikaisemmin töistä, sillä minulla on samaan aikaan omat opetustunnit. Torstaisin meillä on uusi harrastus, musiikki- ja tanssitunti, joka järjestetään eräässä balettistudiossa täällä Neuhausenissa. Kovin pitkälle meneviä koreografioita ei juuri kävelemään oppineille toki voi vielä opettaa, mutta jotain musiikin tahtiin tapahtuvaa liikkumista kuitenkin. Ainakin ensimmäisen tunnin perusteella Tyttö tykkää touhusta kovasti ja sehän tässä on pääasia. Suureksi ilokseni lähistöllä toimii myös Mütter-Väter-Zentrum ("äiti-isä-keskus"), joka on yleishyödyllinen yhdistys, joka järjestää erilaisia tapahtumia ja aktiviteetteja lapsille ja lapsiperheille. Yhdistyksen tiloissa on päivittäin auki lapsikahvila, josta saa pientä purtavaa ja jossa lapsille on useampia hyvin varusteltuja huoneita, joissa he voivat leikkiä. Olen vieraillut kahvilassa jo pari kertaa ja siitä tulee varmasti syksyn mittaan kantapaikka, varsinkin kuun säät tästä viilenevät ja leikkipuistot houkuttelevat sitä myötä vähemmän.

Säistä sen verran, että kuuman kesän jälkeen täällä alkoi syyskuun alussa syksy kuin kertaiskusta. Päälle tuli kunnon sateet ja lämpötila putosi yhdessä yössä lähes parikymmentä astetta niin että viime viikolla oli päiviä, jolloin elohopea nousi hädin tuskin kymmenen asteen yläpuolelle. Etelämpänä kun ollaan niin lämpimät säät eivät sittenkään päättyneet vielä tähän. Viikonloppuna oli taas t-paitakeli ja eilen ja tänään meni suomalainen helleraja rikki. Mutta sään ailahtelevaisuus, se jatkuu. Sateista päivää saattaa seurata kaunis ja lämmin päivä, jota taas seuraa kolea päivä. Tällä hetkellä Münchenissä seurataan sääennusteita erityisellä mielenkiinnolla, sillä lauantaina se alkaa, maailman suurin kansanjuhla eli Oktoberfest! Teltoissahan sitä olutta litkitään, mutta olisi se silti kiva, että sadoille ja tuhansille ulkomaita myöten saapuville vieraille paistaisi silloin tällöin aurinko. Saa nähdä, toivottavasti koti-isäkin pääsee jossain vaiheessa vähän maistelemaan juhlatunnelmaa.

Nyt kun on löydetty se asuinalue, jolle asettaudutaan pysyvämmin, on edessä seuraava haaste, josta voi muodostua varsinainen tulikoe: päivähoitopaikan löytäminen. (Aivan, en ajatellut jäädä lopun iäkseni kotiin.) Saksassa järjestelmä on rakentunut hieman eri tavalla kuin Suomessa, täällä yksityisten ja vanhempien itse perustamien ja ylläpitämien päiväkotien rooli on suurempi. Merkittävin ero Suomeen on kuitenkin se, että päivähoitopaikan saaminen on erittäin vaikeaa. Etsintä alkaa kuitenkin nyt ja eihän sitä tiedä, vaikka meillä kävisi taas tuuri, kuten kävin kämpän suhteen. Peukut pystyyn.