Tekstit

München lasten kanssa TOP3

Kuva
Oletko lähdössä lasten kanssa Müncheniin? Lue tämä! Aloitin laatimaan postausta jo Münchenissä asuessamme kunnes se jäi Suomeen muuton jalkoihin, mutta ohessa siis lista omista suosikeistani lapsiystävällisten paikkojen joukossa. Paikat on testattu taaperoikäisen kanssa, mutta useimmat toimivat myös hieman vanhempien lasten kanssa. TOP3 nähtävyydet Deutsches Museum Luonnontieteisiin ja tekniikkaan keskittyvä museo, jolla on itseasiassa kolme toimipistettä Münchenissä: varsinainen Deutsches Museum museosaarella Münchenin läpi virtaavan Isar-joen keskellä, liikennemuseo Vehkehrszentrum hieman keskustasta länteen ja ilmailumuseo Flugwerft Schleissheim kaupungin ulkopuolella Unterschleissheimissa. Kaikki ovat mielenkiintoisia ja erittäin lapsiystävällisiä kohteita! Päätoimipiste on iso useamman kerroksen museo, jossa esitellään laajasti luonnontieteitä ja tekniikkaa ja josta löytyy myös iso ravintola, jossa on lasten leikkinurkkaus. Lisäksi museossa on erillinen lasten leikkialue,

Takaisin kotiin

Kuva
Kahdessakin mielessä: olen jälleen Tytön kanssa kotona ja samalla olemme päättäneet, että palaamme Suomeen. Keskellä kauneinta kesää meille paljastui karulla tavalla, miten yksityisiin hoitopaikkoihin nojaavassa päivähoitojärjestelmässä hommat voi mennä lievästi sanottuna pieleen. Saimme yllättäen kutsun ylimääräiseen vanhempainiltaan, jossa ilmoitettiin, että Tytön päiväkodin vuokrasopimusta ei talon omistajanvaihdoksen vuoksi enää jatketa ja päiväkoti lopettaa toimintansa kolmen kuukauden kuluttua. Tämä tuli kaikille vanhemmille suurena järkytyksenä, ei pelkästään siksi että päiväkoti oli erinomainen, vaan myös koska Münchenin keskusta-alueelta on lähes mahdotonta löytää kolmen kuukauden varoajalla mitään vastaavaa. Oli kuitenkin hienoa huomata, miten vanhemmat reagoivat. Lähes välittömästi alettiin yhdessä suunnitella ratkaisua, joka auttaisi mahdollisiman montaa. Pidetiin kokouksia, esitettiin ideoita ja oltiin yhteydessä kaupunkiin, muihin päiväkoteihin, kiinteistönomistajiin

Kotona Münchenissä, TJ0

Kuva
Tässä se tais olla: takana on nyt ensimmäinen kokonainen viikko, jolloin Tyttö oli täydet päivät päiväkodissa. Samalla lienee aika riisua koti-isän tittelistä etuliite pois. Olo on hieman hämmentynyt, mutta samalla helpottunut. Viimeiset kuukaudet ovat olleet nimittäin vähän raskaamman puoleisia. Tyttö aloitti päiväkotiin tutustumisen helmikuun alussa. Sitä ennen päätimme suoriutua yhdestä väistämättömästä vanhemmuushaasteesta: tutista luopumisesta. Ajattelimme, että tutista on parempi ja helpompi päästä eroon ennen päiväkotia ja nyt tästä päivästä asiaa tarkastellessa päätös oli varmasti oikea. Mutta homma ei sujunut ihan niin yksinkertaisesti kuin ajattelimme. Tyttö ei valveilla ollessaan ole tarvinnut tuttia juuri koskaan, mutta nukkuessa ja varsinkin nukkumaan käydessä se oli oltava. Tutti oli signaali siitä, että on aika käydä unille ja se oli hänen keinonsa rauhoittua. Tämän yhteyden katkaiseminen osoittautui erittäin vaikeaksi ja raskaaksi. Nukkumaan käyminen oli iltaisin use

Puhumisen lahja

Kuva
Tyttö oppii puhumaan! Ja aika reipasta vauhtia. Parisen kuukautta sitten, puolitoistavuotiaana, uusia sanoja alkoi yhtäkkiä tulla enemmän ja sen jälkeen niitä onkin ripotellut parin sanan päivätahdilla. Nyt Tyttö jo yhdistelee sanoja ja muodostaa yksinkertaisia lauseita niin että välillä itsekin oikein hätkähtää! Puhumaan oppiminen on yksi niistä merkkipaaluista, joka muuttaa lapsen kanssa olemisen luonnetta ja tekee siitä helpompaa ja mielekkäämpää. Lapset toki ymmärtävät puhetta jo melko varhain ja osaavat reagoida siihen, mutta kyllähän kommunikointi saavuttaa aivan uuden tason silloin, kun lapsi pystyy omin sanoin vastaamaan kysymyksiin ja kertomaan havainnoistaan ja tarpeistaan. Hommasta tulee lisäksi huomattavasti hauskempaa, kun voidaan yhdessä ääneen ihmetellä, mitä ne lintu ja myyrä siinä kirjassa oikein puuhailee tai minkälaisia ihmisiä ja koiria kadulla kävelee vastaan. Se, että Tyttö oppii nyt puhumaan ja vielä kaksikieliselle lapselle suhteellisen aikaisessa vaiheess

Havaintoja Suomesta

Kuva
Joululomasta on nyt kolme viikkoa takana ja yksi edessä. Tässä muutamia havaintoja, joita olen näiden viikkojen aikana tehnyt. Etäisyys Olin edellisen kerran pidempään poissa Suomesta viitisen vuotta sitten. Silloin oli kyseessä opiskelijavaihto ja siten siis hyvin erilainen reissu nykyiseen verrattuna. Tuolloin elämisen intensiivisyys oli eri luokkaa ja ehdin muutamassa kuukaudessa nähdä ja kokea vaikka mitä ja osittain upota hyvinkin syvälle toiseen maailmaan, minkä jälkeen Suomeen paluu tuntui paluulta ihan erilaiseen todellisuuteen. Monet asiat näyttäytyivät uudessa valossa, enimmäkseen kuitenkin positiivisessa mielessä. Nyt puolestaan tuntuu yllättävänkin tutulta ja normaalilta olla täällä, ihan kuin ei poissa olisi ollutkaan. Osansa toki silläkin, että olin aikanaan opiskelijavaihdossa Serbiassa, joka kulttuurina ja ympäristönä eroaa paljon voimakkaammin Suomesta kuin Saksa. Kyllä nytkin joitain asioita havainnoi ja erottaa selkeämmin, etäisyyden kirkastamalla katseella, mut

Päivähoitopaikka löytynyt!

Kuva
Juuri kun olin ehtinyt asennoitua koti-isyyden (edelleen) jatkumiseen, sähköpostiin kilahti yllättäen viesti - Tytölle olisi tarjolla paikka lähellä sijaitsevasta pienestä yksityisestä päiväkodista. Olimme tietysti kiinnostuneita ja tutustumiskäynnin jälkeen homma oli selvä, otimme paikan vastaan. Tyttö aloittaa sopeutumisjakson helmikuussa ja kaiken mennessä hyvin hän jatkaa kokopäivähoidossa maaliskuusta alkaen. München on tosi mukava paikka asua, mutta kenties juuri siitä syystä joidenkin asioiden järjestäminen voi olla vaikeaa. Näiden joukossa ovat muun muassa asuminen , lasten lääkäripalvelut ja aivan erityisesti päivähoito. Välillä tuntuu siltä, että meidät on suorastaan tarkoitettu asettautumaan hetkeksi Müncheniin, niin vaivattomasti olemme onnistuneet kaiken järjestämään. Ihana asunto löytyi oikeastaan ilman että edes jouduimme sitä etsimään ja siinä missä jotkut vanhemmat ovat olleet lähes epätoivoisia etsiessään lapselleen lääkäriä, me saatiin vain yksi kieltäytymin

Kotona Münchenissä, day 175

Kuva
Olen jo pitkään vastannut "puoli vuotta", kun minulta on kysytty, kuinka kauan olemme asuneet Münchenissä. Oikeasti tuo rajapyykki ylittyy kuitenkin vasta ensi viikolla. Kuten usein johonkin uuteen paikkaan muuttaessa tai jotain uutta aloittaessa, alussa aika kuluu hyvällä tavalla hitaasti. Jokaiseen viikkoon tuntuu mahtuvan paljon ja kokonaiseen kuukauteen jo ihan hurjasti kaikkea uutta ja ihmeellistä. Tuntuukin siltä, että olisimme olleet täällä jo paljon kauemmin, vähintään sen puoli vuotta, jonka taisin ekaa kertaa asiaa sen kummemmin ajattelematta päästää suustani jo syyskuussa, jolloin kuukausia oli siis takana vasta neljä ja niistäkin useampi viikko vietettynä kesälomilla Münchenin ulkopuolella. Nyt kuitenkin viikot ovat alkaneet kulua nopeammin. Tietty arkirytmi ja rutiini on muodostunut, ja ihan hyvä niin. Välillä on ollut jopa hiukan kiireistä. Viikoittain on Suomi-koulun opetustunti, johon pitää aina vähän etukäteen valmistautua ja sen lisäksi olen käynyt kah