Kotona Münchenissä, day 175

Olen jo pitkään vastannut "puoli vuotta", kun minulta on kysytty, kuinka kauan olemme asuneet Münchenissä. Oikeasti tuo rajapyykki ylittyy kuitenkin vasta ensi viikolla. Kuten usein johonkin uuteen paikkaan muuttaessa tai jotain uutta aloittaessa, alussa aika kuluu hyvällä tavalla hitaasti. Jokaiseen viikkoon tuntuu mahtuvan paljon ja kokonaiseen kuukauteen jo ihan hurjasti kaikkea uutta ja ihmeellistä. Tuntuukin siltä, että olisimme olleet täällä jo paljon kauemmin, vähintään sen puoli vuotta, jonka taisin ekaa kertaa asiaa sen kummemmin ajattelematta päästää suustani jo syyskuussa, jolloin kuukausia oli siis takana vasta neljä ja niistäkin useampi viikko vietettynä kesälomilla Münchenin ulkopuolella.


Nyt kuitenkin viikot ovat alkaneet kulua nopeammin. Tietty arkirytmi ja rutiini on muodostunut, ja ihan hyvä niin. Välillä on ollut jopa hiukan kiireistä. Viikoittain on Suomi-koulun opetustunti, johon pitää aina vähän etukäteen valmistautua ja sen lisäksi olen käynyt kahtena iltana viikossa saksan tunneilla, joille myös pitää tehdä läksyt. (Tai ei oo pakko jos ei haluu, mutta yleensä haluan.) Sitten jos yrittää edes kerran viikossa käydä juoksulenkillä ja kerran viikossa ulkona tapaamassa kavereita, alkaa illat olla täynnä. Ja päivät ne ovat täynnä muutenkin. Se, että on mielekästä tekemistä, on kuitenkin tuntunut kivalta, ja syksy onkin mennyt kaikin puolin tosi mukavasti. Bonuksena vielä kauniit ja lämpimät säät, jotka ovat edelleen jatkuneet. Vajaa kuukausi sitten onnistuimme myös vihdoin tekemään kauan suunnitteilla olleen retken vuorille, kun vietimme pari päivää Garmisch-Partenkirchenissä, jonka edustalta kohoavalta Alpspitzen vuorelta oheinen kuva on otettu.


Vähän tässä on silti alkanut odotella Suomen itsenäisyyspäivää. Ja ihan vaan siitä syystä, että matkustetaan silloin pitkälle, lähes kuukauden mittaiselle joululomalle Suomeen. On mielenkiintoista nähdä, miltä tuntuu olla taas Suomessa. Kesälomaan mennessä emme olleet ehtineet vielä olla niin pitkään poissa, että Suomessa olo olisi tuntunut jotenkin erilaiselta. Ja muutenkin kesä on Suomessa erityistä aikaa, kaukana perusarjesta. Nyt sen sijaan tulemme viettämään suurimman osan ajasta Helsingissä, tutuissa maisemissa ja kuvioissa, ja ajallista etäisyyttä Suomessa asumiseen on kertynyt enemmän. Tämä pohdinta ansaitsee varmasti erillisen postauksensa aikanaan. Toivottavasti saadaan Etelä-Suomeen valkoinen joulu!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

München lasten kanssa TOP3

Uusi asunto löytynyt!

Takaisin kotiin