Eläintarhassa
Kävimme Tytön kanssa eilen jo kolmatta kertaa Münchenin eläintarhassa. Sinne on meiltä matkaa yksi pysäkkiväli metrolla tai vaihtoehtoisesti noin 1,5 kilometriä kävellen. Otin heti ensivisiitillä vuosikortin (50 e) sillä arvelin, että täällä voidaan vierailla useamminkin. Ja oikeassa olin, eläintarhakäynneistä on tulossa meille säännöllinen ja hauska harrastus.
Tyttö alkaa olla sen ikäinen, ettei tykkää vain istuskella rattaissa, ellei sitten ole jotain todella mielenkiintoista nähtävää. Eläintarhassa on! Ehdottomia suosikkeja ovat toistaiseksi olleet isot linnut, pelikaanit ja flamingot. Niitä pääsee lähelle ja ne tekevät kaikenlaista hassua, kuten heiluttelevat siipiä tai ääntelehtivät. Toinen suosikkiosasto on aikuisille vähemmän eksoottinen mutta pienelle lapselle edelleen mielenkiintoinen kotieläinmaailma. Sieltä löytyy paljon myös jo lastenkirjoista tuttuja hahmoja kuten possuja, lehmiä ja hevosia. En ole kyllä aivan varma, osaako Tyttö vielä yhdistää kirjojen kuvat oikeisiin eläimiin, mutta on joka tapauksessa mukavaa saada tutustuttaa hänet eläinmaailmaan jo pienestä pitäen. Minuun suurimman vaikutuksen tekevät toki suurpedot kuten tiikerit ja jääkarhut, mutta niistä Tyttö ei tunnu juuri välittävän..
Münchenin eläintarha on todella lapsiystävällinen ja eläinten lisäksi sieltä löytyy pari tosi kivaa leikkipuistoa, muutamia pieniä huvipuistolaitteita sekä - vanhemmille tärkeää - syöttötuoleja kahviloista ja useita vaipanvaihtopisteitä. Aamupäivästä muodostuu hyvä paketti niin, että ensin kierrellään ja katsellaan eläimiä, sitten syödään (Tyttö jaksaa hyvin keskittyä jos annan ruuan suoraan rattaisiin niin että hän voi samalla ihmetellä joidenkin eläinten touhuja), sitten leikitään vähän leikkipuistossa ja sen jälkeen lähdetään kävellen kotiin, jolloin hän yleensä nukahtaa päiväunille matkalla. Tullaan luultavasti käymään eläintarhassa lähes viikoittain, plussana tässä on vielä se että kyseessä on tekeminen, josta iskäkin voi nauttia.
Tyttö alkaa olla sen ikäinen, ettei tykkää vain istuskella rattaissa, ellei sitten ole jotain todella mielenkiintoista nähtävää. Eläintarhassa on! Ehdottomia suosikkeja ovat toistaiseksi olleet isot linnut, pelikaanit ja flamingot. Niitä pääsee lähelle ja ne tekevät kaikenlaista hassua, kuten heiluttelevat siipiä tai ääntelehtivät. Toinen suosikkiosasto on aikuisille vähemmän eksoottinen mutta pienelle lapselle edelleen mielenkiintoinen kotieläinmaailma. Sieltä löytyy paljon myös jo lastenkirjoista tuttuja hahmoja kuten possuja, lehmiä ja hevosia. En ole kyllä aivan varma, osaako Tyttö vielä yhdistää kirjojen kuvat oikeisiin eläimiin, mutta on joka tapauksessa mukavaa saada tutustuttaa hänet eläinmaailmaan jo pienestä pitäen. Minuun suurimman vaikutuksen tekevät toki suurpedot kuten tiikerit ja jääkarhut, mutta niistä Tyttö ei tunnu juuri välittävän..
Münchenin eläintarha on todella lapsiystävällinen ja eläinten lisäksi sieltä löytyy pari tosi kivaa leikkipuistoa, muutamia pieniä huvipuistolaitteita sekä - vanhemmille tärkeää - syöttötuoleja kahviloista ja useita vaipanvaihtopisteitä. Aamupäivästä muodostuu hyvä paketti niin, että ensin kierrellään ja katsellaan eläimiä, sitten syödään (Tyttö jaksaa hyvin keskittyä jos annan ruuan suoraan rattaisiin niin että hän voi samalla ihmetellä joidenkin eläinten touhuja), sitten leikitään vähän leikkipuistossa ja sen jälkeen lähdetään kävellen kotiin, jolloin hän yleensä nukahtaa päiväunille matkalla. Tullaan luultavasti käymään eläintarhassa lähes viikoittain, plussana tässä on vielä se että kyseessä on tekeminen, josta iskäkin voi nauttia.
Kommentit
Lähetä kommentti