Kotona Münchenissä, day 27
Ehdin olla Tytön kanssa kotona kolmisen kuukautta ennen kuin muutimme Helsingistä Müncheniin. Tuona aikana ehdin parahiksi sopeutumaan koti-isyyteen ja löytämään hyvän rytmin, jolla päivät kuluvat sujuvasti. Meidän viikkorytmi Helsingissä sisälsi useita perhekahviloita, joita järjestettiin eri päivinä lähistön eri leikkipuistoissa, ja joissa sekä minä että Tyttö tykättiin kovasti käydä. Lisäksi meillä oli kerran viikossa vauvauinti, kerran viikossa muskari ja ehdinpä vielä olla mukana käynnistämässä oman alueemme leikkipuiston isä-lapsi-kerhoa, jota myös aloimme pitää yhtenä iltana viikossa. Näiden eri harrastusten ja tapaamisten kautta tutustuin naapurustomme ihmisiin, ihan eri tavalla kuin aikana ennen lasta ja kotona olemista. Tavallaan tuntui siltä, että vaihdamme maisemaa juuri, kun hommat olivat alkaneet luistaa.
Nyt voin onnekseni sanoa, että hommat alkavat luistaa ja rytmi löytyä myös täällä Münchenissä. Isossa osassa on ollut Münchenin suomalaisyhteisö, johon olemme jo ehtineet varsin hyvin integroitua, ainakin mitä tulee pienten lasten ja heidän vanhempiensa kuvioihin. Tässä on merkittävä ero aikaisempiin ulkomaanreissuihin: aiemmin en ole ollut kovin kiinnostunut toisten suomalaisten seurasta, päinvastoin, olinhan tullut ulkomaille tutustuakseni uuteen kulttuuriin ja kieleen ja se edellyttää paikallisten kanssa hengailua. Nyt olen kuitenkin erittäin iloinen päästyäni heti alusta lähtien mukaan suomalaisten porukoihin. Sitä kautta olen saanut tuiki tarpeellisia sosiaalisia kontakteja, vertaistukea sekä vinkkejä uutena maahanmuuttajana. Yhteys suomalaisuuteen ja suomalaisiin on sitä paitsi nyt ihan eri tavalla tärkeää, sillä se auttaa Tyttöä oppimaan suomea ja tutustumaan kulttuuriin, johon hän tulee sitten jossain vaiheessa palaamaan.
Käymme aina maanantaiaamuisin suomitreffeillä kahvila Glückskindissä, mikä onkin mukava tapa aloittaa uusi viikko. Keskiviikkoiltapäivisin on Suomi-koulun muskari, jossa leikitään ja lauletaan suomeksi ja, toisin kuin Helsingin muskarissa, myös vaihdetaan kuulumisia. Perjantaiaamuisin käymme puolestaan saksankielisessä leikkiryhmässä, joka järjestetään sopivasti aivan meidän naapurissa. Siellä tutustutaan saksalaisiin leikkeihin ja lauluihin ja mikä tärkeää - opitaan saksaa. Tiistaisin ja torstaisin meillä ei ole mitään erityistä ohjelmaa. Hyvällä säällä käymme eläintarhassa tai ihan vain leikkipuistossa, jossa olen tutustunut pintapuolisesti muutamaan toiseen vanhempaan (maahanmuuttajia hekin, hyvä treenata kieltä kun ei tarvitse pelätä virheitä). Parin metropysäkin päässä on toinen Glückskindin tapainen lapsiystävällinen kahvila leikkinurkkauksineen, jossa olemme käyneet muutaman kerran, kun sää on ollut sateinen, ja josta myös oheinen kuva on.
Minulle on tärkeää, että päästään joka päivä pois neljän seinän sisältä tekemään jotain mielenkiintoisempaa, siten päivät kuluvat nopeammin ja hauskemmin. Nyt tähän melko hyvin rakentuneeseen rytmiin tulee kuitenkin katkos, sillä lähdemme muutaman päivän päästä parin viikon kesälomalle koto-Suomeen. Suomea ei ole vielä ehtinyt tulla ikävä, mutta on mahtavaa päästä mökille! Muutto uusiin ympyröihin on aiheuttanut pientä stressiä, joten odotan innolla rentoutumista suomalaisen luonnon helmassa.
Nyt voin onnekseni sanoa, että hommat alkavat luistaa ja rytmi löytyä myös täällä Münchenissä. Isossa osassa on ollut Münchenin suomalaisyhteisö, johon olemme jo ehtineet varsin hyvin integroitua, ainakin mitä tulee pienten lasten ja heidän vanhempiensa kuvioihin. Tässä on merkittävä ero aikaisempiin ulkomaanreissuihin: aiemmin en ole ollut kovin kiinnostunut toisten suomalaisten seurasta, päinvastoin, olinhan tullut ulkomaille tutustuakseni uuteen kulttuuriin ja kieleen ja se edellyttää paikallisten kanssa hengailua. Nyt olen kuitenkin erittäin iloinen päästyäni heti alusta lähtien mukaan suomalaisten porukoihin. Sitä kautta olen saanut tuiki tarpeellisia sosiaalisia kontakteja, vertaistukea sekä vinkkejä uutena maahanmuuttajana. Yhteys suomalaisuuteen ja suomalaisiin on sitä paitsi nyt ihan eri tavalla tärkeää, sillä se auttaa Tyttöä oppimaan suomea ja tutustumaan kulttuuriin, johon hän tulee sitten jossain vaiheessa palaamaan.
Käymme aina maanantaiaamuisin suomitreffeillä kahvila Glückskindissä, mikä onkin mukava tapa aloittaa uusi viikko. Keskiviikkoiltapäivisin on Suomi-koulun muskari, jossa leikitään ja lauletaan suomeksi ja, toisin kuin Helsingin muskarissa, myös vaihdetaan kuulumisia. Perjantaiaamuisin käymme puolestaan saksankielisessä leikkiryhmässä, joka järjestetään sopivasti aivan meidän naapurissa. Siellä tutustutaan saksalaisiin leikkeihin ja lauluihin ja mikä tärkeää - opitaan saksaa. Tiistaisin ja torstaisin meillä ei ole mitään erityistä ohjelmaa. Hyvällä säällä käymme eläintarhassa tai ihan vain leikkipuistossa, jossa olen tutustunut pintapuolisesti muutamaan toiseen vanhempaan (maahanmuuttajia hekin, hyvä treenata kieltä kun ei tarvitse pelätä virheitä). Parin metropysäkin päässä on toinen Glückskindin tapainen lapsiystävällinen kahvila leikkinurkkauksineen, jossa olemme käyneet muutaman kerran, kun sää on ollut sateinen, ja josta myös oheinen kuva on.
Minulle on tärkeää, että päästään joka päivä pois neljän seinän sisältä tekemään jotain mielenkiintoisempaa, siten päivät kuluvat nopeammin ja hauskemmin. Nyt tähän melko hyvin rakentuneeseen rytmiin tulee kuitenkin katkos, sillä lähdemme muutaman päivän päästä parin viikon kesälomalle koto-Suomeen. Suomea ei ole vielä ehtinyt tulla ikävä, mutta on mahtavaa päästä mökille! Muutto uusiin ympyröihin on aiheuttanut pientä stressiä, joten odotan innolla rentoutumista suomalaisen luonnon helmassa.
Kommentit
Lähetä kommentti