Unelmasta totta
Joskus pari vuotta sitten heitin nousuhumalassa kavereilleni, että unelmoin siitä, että Vaimo saa jonkin hyväpalkkaisen duunin Keski-Euroopasta ja minä muutan mukaan koti-isäksi. Voisin pehmentää tätä kirjoittamalla, että puhuin vain puolitosissani, mutta taisin kyllä olla aika tosissani. Silloin meillä ei tosin ollut vielä lasta ja minulla oli sitäkin vähemmän käsitystä siitä, mitä lapsen kanssa kotona oleminen oikeasti tarkoittaa. Tuolloisessa haavekuvassani istuskelin terassilla aurinkoisella ja lämpimällä säällä siemaillen vuoron perään cappuccinoa ja punaviiniä, lueskellen sanomalehtiä ja nautiskellen rennosti keskieurooppalaisesta kaupunkitunnelmasta. Lapsi kai nukkui kiltisti rattaissaan tai jotenkin muuten oli häiritsemättä tätä dolce far nienteä.
No, nyt tässä on käymässä siinä mielessä klassisesti, että kun unelmansa saavuttaa, ei se tunnukaan enää niin hienolta. Luvalla sanottuna yllä esitetty haavekuva oli toki täysin epärealistinen - mutta niinhän unelmat aina ovat! Ehkä juuri siksi niiden näennäinen saavuttaminen tuntuu niin lattealta? Joka tapauksessa varsin pian tänne muutettuamme kävi selväksi, että koti-isän arki on koti-isän arkea myös komeiden kivikirkkojen katveessa. Useimmat päivät eivät oikeastaan eroa millään merkittävällä tavalla Helsingissä vietetyistä päivistä.
Mitä järkeä on sitten nähdä vaivaa muuttaakseen ulkomaille, mitä siitä saa? Luulisi, että kysymykseen on helppo vastata, mutta itse asiassa olen pohtinut sitä jo useita päiviä. Juuri nyt vastaan, että asiaa tulee tarkastella vähän jokapäiväisen tekemisen yläpuolelta. Ulkomaille muutto antaa mahdollisuuden tutustua laajasti toiseen kulttuuriin, oppia uuden kielen, tulla osaksi erilaista yhteiskuntaa. Nämä ovat voimakkaita ja syviä kokemuksia, jotka laajentavat maailmankuvaa ja tekevät elämäntarinasta moniulotteisemman ja rikkaamman. Tutuista kuviosta irtautuminen ja uuteen ympäristöön siirtyminen vapauttaa ja ruokkii ajattelua, jolloin voi oppia uusia asioita paitsi elämästä myös omasta itsestään. Tämän päälle tulevat sitten ne mukavat pienemmät, arkisemman tason jutut kuten viihtyisät kahvilat ja oluttuvat, isomman kaupungin urbaanimpi elämäntapa, pidemmät kesät, tunnelmalliset futismatsit ja niin edelleen. Tässä alkuvaiheessa on myös hauskaa, kun lähes päivittäin näkee, kuulee ja kokee jotain ihan uutta. Lopuksi on toki mainittava vielä se seikka, joka meidät viime kädessä tänne toi, eli Vaimon uusi työ, joka vie hänen uraansa eteenpäin ja josta hän saa lisäksi parempaa palkkaa kuin vastaavasta tehtävästä Suomessa, mikä tietysti hyödyttää lopulta koko perhettä.
Elämä koti-isänä Keski-Euroopassa ei ehkä täysin vastaa alkuperäistä haavekuvaani, mutta tunnen jo nyt, kuinka tämä jakso antaa minulle uusia piristäviä kokemuksia, avaa erilaisia näkökulmia ja monipuolistaa käsitystäni siitä, mitä elämä on.
No, nyt tässä on käymässä siinä mielessä klassisesti, että kun unelmansa saavuttaa, ei se tunnukaan enää niin hienolta. Luvalla sanottuna yllä esitetty haavekuva oli toki täysin epärealistinen - mutta niinhän unelmat aina ovat! Ehkä juuri siksi niiden näennäinen saavuttaminen tuntuu niin lattealta? Joka tapauksessa varsin pian tänne muutettuamme kävi selväksi, että koti-isän arki on koti-isän arkea myös komeiden kivikirkkojen katveessa. Useimmat päivät eivät oikeastaan eroa millään merkittävällä tavalla Helsingissä vietetyistä päivistä.
Mitä järkeä on sitten nähdä vaivaa muuttaakseen ulkomaille, mitä siitä saa? Luulisi, että kysymykseen on helppo vastata, mutta itse asiassa olen pohtinut sitä jo useita päiviä. Juuri nyt vastaan, että asiaa tulee tarkastella vähän jokapäiväisen tekemisen yläpuolelta. Ulkomaille muutto antaa mahdollisuuden tutustua laajasti toiseen kulttuuriin, oppia uuden kielen, tulla osaksi erilaista yhteiskuntaa. Nämä ovat voimakkaita ja syviä kokemuksia, jotka laajentavat maailmankuvaa ja tekevät elämäntarinasta moniulotteisemman ja rikkaamman. Tutuista kuviosta irtautuminen ja uuteen ympäristöön siirtyminen vapauttaa ja ruokkii ajattelua, jolloin voi oppia uusia asioita paitsi elämästä myös omasta itsestään. Tämän päälle tulevat sitten ne mukavat pienemmät, arkisemman tason jutut kuten viihtyisät kahvilat ja oluttuvat, isomman kaupungin urbaanimpi elämäntapa, pidemmät kesät, tunnelmalliset futismatsit ja niin edelleen. Tässä alkuvaiheessa on myös hauskaa, kun lähes päivittäin näkee, kuulee ja kokee jotain ihan uutta. Lopuksi on toki mainittava vielä se seikka, joka meidät viime kädessä tänne toi, eli Vaimon uusi työ, joka vie hänen uraansa eteenpäin ja josta hän saa lisäksi parempaa palkkaa kuin vastaavasta tehtävästä Suomessa, mikä tietysti hyödyttää lopulta koko perhettä.
Elämä koti-isänä Keski-Euroopassa ei ehkä täysin vastaa alkuperäistä haavekuvaani, mutta tunnen jo nyt, kuinka tämä jakso antaa minulle uusia piristäviä kokemuksia, avaa erilaisia näkökulmia ja monipuolistaa käsitystäni siitä, mitä elämä on.
Hyvä kirjoitus Jaakko! Alku oli kuin suoraan mieheni Ollin suusta. Veikkaan vaan, että hänelläkin mielikuva koti-isänä olemisesta oli leppoisaa pleikan peluuta ja muita hassuja leikkejä lasten kanssa, ja vähän nakkeja ja muusia ja karkkia karkkipäivinä tai salaa. Jossain vaiheessa mieheni vaimo tais lakata haaveilemasta hyväpalkkaisesta EU-duunista (kun kuuli että Brysselissä mikään ei toimi ja EU-hommissa tylsistyy). Toistaseks meillä on kivaa täällä Suomessa, ja ehkä Ollikin vois ensin kokeilla koti-isäelämää kotimaassa... Mut vielä syvemmällä tasolla: tarviiko unelmissa olla mitään järkeä? ;) Terkkuja!
VastaaPoistaKiitos kommentista Aino! Varmasti kannattaa kokeilla koti-isyyttä (ja -äitiyttä) itse kunkin, tapahtui se sitten missä päin maapalloa tahansa. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, mutta tosiaan pelkästä pleikan peluusta ja karkkien syönnistä ei ole kyse :)
PoistaEi unelmissa varmaan tarvitse mitään järkeä olla, mitä hullumpi sen parempi!