Jalkapalloromantiikkaa
Valitsen näköjään matsini hyvin. Kävin vasta toista kertaa Münchenissä paikan päällä seuraamassa jalkapalloa, mutta ottelusta muodostui yhtä legendaarinen kuin ensimmäisestä pelistä, jonka kävin katsomassa juuri muutettuamme kaupunkiin. Nyt tiistaina käydyssä matsissa oli kyse Saksan cupin kamppailusta, jossa pelattiin pääsystä 16 parhaan joukkoon. Syysillassa kohtasivat jo valmiiksi hämmästyttävän pitkälle selvinnyt Regionalliga Bayernissa eli 4. korkeimmalla sarjatasolla pelaava kotijoukkue SpVgg Unterhaching ja 2. Bundesligassa eli kaksi sarjatasoa korkeammalla pelaava vierasjoukkue RB Leipzig. Asetelma oli mitä herkullisin ja kuten johdatuksesta saattaa arvata, sain kunnian todistaa aina niin huumaavaa urheilun ihmettä: piskuinen Unterhaching voitti Red Bullin omistaman ja suurseuraksi pyrkivän Leipzigin puhtaasti 3-0, harvalukuisen mutta sitäkin fanaattisemman kotiyleisönsä edessä.
Red Bull on ollut iso tekijä urheilun sponsorimarkkinoilla jo pitkään, erityisesti extremelajien puolella. Kymmenisen vuotta sitten energiajuomayhtiö kiinnostui myös jalkapallosta. Vuonna 2005 se osti perinteikkään ja menestyksekkään itävaltalaisseura SV Austria Salzburgin ja – kuten myöhemmin muodostui tavaksi – vaihtoi seurassa kaiken: nimen, logon, värit ja henkilöstön. Seuran kannattajat vastustivat muutoksia ja käynnistivät protestiliikkeen mahdollistaakseen edes joidenkin perinteiden säilymisen. Kannattajien mielipiteellä ei kuitenkaan ollut vaikutusta, Red Bull ei suostunut kompromisseihin. Lopulta osa kannattajista teki nykyisin futismaailmassa jo turhan yleiseksi tulleen tempun eli kieltäytyivät kannattamasta uudelleenbrändättyä seuraa perustaen sen sijaan uuden seuran jatkamaan vanhoja perinteitä. (Kannattajien tuolloin perustama, vanhaa nimeä kantava SV Austria Salzburg on nyt noussut seitsemänneltä sarjatasolta Itävallan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle.) Salzburgilaisfanien protestilla oli kuitenkin vaikutusta, sillä he saivat tukea monilta muilta eurooppalaisilta kannatajayhdistyksiltä ja sitä myöten asialleen huomiota. Tapauksesta muodostui lopulta eräänlainen symboli nykyjalkapallon kaupallistumiselle ja joidenkin mielestä suoranaiselle pilaantumiselle.
Neljä vuotta myöhemmin Red Bull iski eurooppalaisen jalkapallon sydänmaille, Saksaan. Tällä kertaa taktiikka oli erilainen kuin Itävallassa. Valmiin, menestyneen seuran ostamisen sijaan Red Bull löysi jalkapallollisen tyhjiön itäsaksalaisesta Leipzigin kaupungista, perusti sinne seuran ja hankki sille oikeuden aloittaa pelit 5. korkeimmalta sarjatasolta. Saksan jalkapalloliitto ei hyväksynyt sponsorinimeä seuralle, joten viralliseksi nimeksi tuli RasenBallsport Leipzig ("ruohopallopeli" Leipzig), lyhennettynä siis RB Leipzig. Logossa komeilee tutut taistelevat härät ja seurasta puhutaan kaikissa yhteyksissä nimillä Red Bulls tai Die Roten Bullen. Tavoitteena oli nostaa seura kahdeksassa vuodessa Bundesliigaan ja aikataulu on pitänyt toistaiseksi – tällä hetkellä RB Leipzig pelaa siis toiseksi korkeimmalla sarjatasolla 2. Bundesliigassa. Leipzigin avulla Red Bull on kertonut pyrkivänsä lopulta näkyvyyteen kaikkein suurimalla areenalla eli Mestareiden liigassa, jonne pienemmästä Itävallan liigasta ponnistavalla Red Bull Salzburgilla ei ole ollut vielä asiaa.
Jos reaktio Red Bulliin oli vahva Itävallan jalkapalloyhteisössä, on se ollut moninkertainen Saksassa. Protestit voimistuivat eritoten nykyistä edeltävällä eli kaudella 2014-2015, jolloin RB Leipzig nousi 2. Bundesliigaan. Eräiden samaa sarjatasoa edustavien seurojen kannattajat perustivat yhteisen liikkeen – Nein zu RB –, jolla vastustetaan RB Leipzigia ja sen vaikutusta saksalaiseen jalkapalloon. Ilman kyseistä liikettäkin RB Leipzig ja sen pelaajat ja kannattavat saavat taattua erityishuomiota mihin ikinä menevätkään. Vastustuksesta huolimatta lienee kuitenkin vain ajan kysymys, milloin punaiset härät puskevat tiensä ylös Bundesliigaan asti.
Münchenin tiistai-illasta ei silti puuttunut vanhaa, aitoa futistunnelmaa. Kaupungin laidalla, kahden lähijunapysäkin välissä sijaitseva Unterhachingin stadion on pikkuseuralle yllättävän iso ja vetää reilut 15 000 katsojaa. Seuran nykytilanne kuitenkin hämää – oikeastaan kyse ei nimittäin ole mistään kyläseurasta. Unterhaching on seilannut viimeiset vuosikymmenet enimmäkseen toisen ja kolmannen sarjatason väliä ja mahtuupa mukaan tänä päivänä lähes uskomattomalta tuntuva kahden kauden mittainen Bundesliiga-visiittikin vuosilta 1999-2001. Karulla ja puolityhjällä stadionilla nämä loiston vuodet olivat tosin muisto vain. Viilenevä ja pimeä syysilta toi oman mausteensa tunnelmaan. Seisomakatsomo oli kuitenkin täynnä sekä kannattajista että oikeasta meiningistä. Juotiin kaljaa, poltettiin röökiä ja kiroiltiin – Scheiss Red Bull! Heti pelin viidennellä minuutilla tullut 1-0 maali sai stadionin aivan sekaisin ja antoi ottelulle suunnan. Leipzig hallitsi usein palloa näennäisesti, pelaten kuitenkin ylivarovaisesti, kuin jotain peläten. Enimmäkseen nuorista lupauksista koostuva kotijoukkue onnistui iskemään vastahyökkäyksistä vielä kaksi maalia lisää eikä sillä ollut lopulta mitään vaikeuksia puolustaa johtoaan loppuun saakka – ja sekös maistui kannattajille! Ja yhdelle paikalle sattuneelle suomalaiselle urheiluromantikolle.
Red Bull on ollut iso tekijä urheilun sponsorimarkkinoilla jo pitkään, erityisesti extremelajien puolella. Kymmenisen vuotta sitten energiajuomayhtiö kiinnostui myös jalkapallosta. Vuonna 2005 se osti perinteikkään ja menestyksekkään itävaltalaisseura SV Austria Salzburgin ja – kuten myöhemmin muodostui tavaksi – vaihtoi seurassa kaiken: nimen, logon, värit ja henkilöstön. Seuran kannattajat vastustivat muutoksia ja käynnistivät protestiliikkeen mahdollistaakseen edes joidenkin perinteiden säilymisen. Kannattajien mielipiteellä ei kuitenkaan ollut vaikutusta, Red Bull ei suostunut kompromisseihin. Lopulta osa kannattajista teki nykyisin futismaailmassa jo turhan yleiseksi tulleen tempun eli kieltäytyivät kannattamasta uudelleenbrändättyä seuraa perustaen sen sijaan uuden seuran jatkamaan vanhoja perinteitä. (Kannattajien tuolloin perustama, vanhaa nimeä kantava SV Austria Salzburg on nyt noussut seitsemänneltä sarjatasolta Itävallan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle.) Salzburgilaisfanien protestilla oli kuitenkin vaikutusta, sillä he saivat tukea monilta muilta eurooppalaisilta kannatajayhdistyksiltä ja sitä myöten asialleen huomiota. Tapauksesta muodostui lopulta eräänlainen symboli nykyjalkapallon kaupallistumiselle ja joidenkin mielestä suoranaiselle pilaantumiselle.
Neljä vuotta myöhemmin Red Bull iski eurooppalaisen jalkapallon sydänmaille, Saksaan. Tällä kertaa taktiikka oli erilainen kuin Itävallassa. Valmiin, menestyneen seuran ostamisen sijaan Red Bull löysi jalkapallollisen tyhjiön itäsaksalaisesta Leipzigin kaupungista, perusti sinne seuran ja hankki sille oikeuden aloittaa pelit 5. korkeimmalta sarjatasolta. Saksan jalkapalloliitto ei hyväksynyt sponsorinimeä seuralle, joten viralliseksi nimeksi tuli RasenBallsport Leipzig ("ruohopallopeli" Leipzig), lyhennettynä siis RB Leipzig. Logossa komeilee tutut taistelevat härät ja seurasta puhutaan kaikissa yhteyksissä nimillä Red Bulls tai Die Roten Bullen. Tavoitteena oli nostaa seura kahdeksassa vuodessa Bundesliigaan ja aikataulu on pitänyt toistaiseksi – tällä hetkellä RB Leipzig pelaa siis toiseksi korkeimmalla sarjatasolla 2. Bundesliigassa. Leipzigin avulla Red Bull on kertonut pyrkivänsä lopulta näkyvyyteen kaikkein suurimalla areenalla eli Mestareiden liigassa, jonne pienemmästä Itävallan liigasta ponnistavalla Red Bull Salzburgilla ei ole ollut vielä asiaa.
Jos reaktio Red Bulliin oli vahva Itävallan jalkapalloyhteisössä, on se ollut moninkertainen Saksassa. Protestit voimistuivat eritoten nykyistä edeltävällä eli kaudella 2014-2015, jolloin RB Leipzig nousi 2. Bundesliigaan. Eräiden samaa sarjatasoa edustavien seurojen kannattajat perustivat yhteisen liikkeen – Nein zu RB –, jolla vastustetaan RB Leipzigia ja sen vaikutusta saksalaiseen jalkapalloon. Ilman kyseistä liikettäkin RB Leipzig ja sen pelaajat ja kannattavat saavat taattua erityishuomiota mihin ikinä menevätkään. Vastustuksesta huolimatta lienee kuitenkin vain ajan kysymys, milloin punaiset härät puskevat tiensä ylös Bundesliigaan asti.
Münchenin tiistai-illasta ei silti puuttunut vanhaa, aitoa futistunnelmaa. Kaupungin laidalla, kahden lähijunapysäkin välissä sijaitseva Unterhachingin stadion on pikkuseuralle yllättävän iso ja vetää reilut 15 000 katsojaa. Seuran nykytilanne kuitenkin hämää – oikeastaan kyse ei nimittäin ole mistään kyläseurasta. Unterhaching on seilannut viimeiset vuosikymmenet enimmäkseen toisen ja kolmannen sarjatason väliä ja mahtuupa mukaan tänä päivänä lähes uskomattomalta tuntuva kahden kauden mittainen Bundesliiga-visiittikin vuosilta 1999-2001. Karulla ja puolityhjällä stadionilla nämä loiston vuodet olivat tosin muisto vain. Viilenevä ja pimeä syysilta toi oman mausteensa tunnelmaan. Seisomakatsomo oli kuitenkin täynnä sekä kannattajista että oikeasta meiningistä. Juotiin kaljaa, poltettiin röökiä ja kiroiltiin – Scheiss Red Bull! Heti pelin viidennellä minuutilla tullut 1-0 maali sai stadionin aivan sekaisin ja antoi ottelulle suunnan. Leipzig hallitsi usein palloa näennäisesti, pelaten kuitenkin ylivarovaisesti, kuin jotain peläten. Enimmäkseen nuorista lupauksista koostuva kotijoukkue onnistui iskemään vastahyökkäyksistä vielä kaksi maalia lisää eikä sillä ollut lopulta mitään vaikeuksia puolustaa johtoaan loppuun saakka – ja sekös maistui kannattajille! Ja yhdelle paikalle sattuneelle suomalaiselle urheiluromantikolle.
Kommentit
Lähetä kommentti