Auf deutsch, osa 2
Nyt on viitisen kuukautta oleskeltu Saksanmaalla ja kieli on, no ei nyt vielä hallussa, mutta sillä tasolla, että pystyn sitä käyttämään arkisissa yhteyksissä ja välillä vähän muutenkin. Joitakin viikkoja Müncheniin muutosta onnistuin löytämään netin kautta muutaman enimmäkseen nuorista ulkomaalaisista koostuvan ryhmän, jotka kokoontuvat viikoittain puhumaan ja harjoittelemaan saksaa. Ryhmät kokoontuvat aina jossain baarissa, kesäisin Biergarteneissa, joten samalla voi ottaa pari olutta, mikä tunnetusti vain helpottaa vieraalla kielellä puhumista. Kesän aikana kävin näissä tapaamisissa vähintään kerran viikossa ja vaikka sittemmin minulla ei ole enää ollut niihin aikaa, jutustelu toisten kieltenoppijoiden kanssa oli hyvä tapa saada homma käyntiin, oppia avaamaan suunsa saksaksi.
Taktiikkanahan minulla oli oppia kieli itsekseni, lukemalla, kuuntelemalla, keskustelemalla. Osittain tämä on toiminut, osittain ei. Olen lukenut sanomalehtiä saksaksi ja sitä kautta päässyt paremmin kieleen sisään ja kerryttänyt sanastoa. Muutettuamme uudelle asuinalueelle olen useammin tullut jutelleeksi muiden vanhempien kanssa leikkipuistoissa ja perhekahvilassa ja siten päässyt harjoittamaan kieltä, vaikka keskustelut ovat toki pysyneet varsin pintapuolisina eikä kielitaitoni vielä venyisiskään kovin syvällisiin pohdintoihin. Aiemmin oppimieni vieraiden kielten kohdalla televisiolla on ollut merkittävä rooli. Esimerkiksi englannin opin aikoinaan pitkälti katselemalla telkkarista Frendejä ja Simpsoneita. Se on tekijä, joka on nyt jäänyt lähes kokonaan pois, kahdesta syystä. Ensinnäkin, minulla ei ole samalla tavalla aikaa tuijotella telkkaria. Ne muutamat omat hetket vuorokaudessa tulee käytettyä ennemmin johonkin muuhun. Toiseksi, olen melko pettynyt saksalaiseen televisioon! Iltaisin lähes jokainen kanava tuuttaa jompaa kumpaa, saksalaisia dekkarisarjoja tai saksaksi dubattua amerikkalaishömppää. Kun kumpikaan ei kuulu suosikkeihin, jää telkkari usein kokonaan avaamatta, mikä ei sinänsä ole todellakaan huono juttu, mutta apua kielenoppimiseen en siis ole sieltä suunnasta saanut.
Itsekseen kieltä opiskellessa yksi haasteista on saada oppimiseen säännöllisyyttä. Vaikka kuinka asuu Saksassa, kohtaamiset kielen kanssa ovat välillä lyhyitä ja sattumanvaraisia. Olenkin nyt ottanut lusikan kauniiseen käteen ja aloittanut saksan kielen kurssin. Ensimmäinen viikko on takana ja tuntuu, että päätös on täysin oikea. Tunteja on kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja torstaisin klo 20:30-21:30. Niistä ja läksyistä tulee toki lisää aikataulupaineita, mutta myöhäisen ajankohdan ansiosta arkirytmi ei häiriinny, ei vaikka Vaimolla menisi vähän myöhempään töissä (kuten on ollut viime aikoina tapana). Opettaja ja ryhmä vaikuttavat erittäin hyviltä ja kurssin kautta saan nyt kaivattua säännöllisyyttä. Ja onhan kurssilla käyminen erilaista oppimista kuin sanomalehtien lueskelu. Ensimmäisen ja heti varsin intensiivisen tunnin jälkeen tuntui, että opin enemmän kuin itsekseni parissa viikossa.
Minulla on saksan osalta olemassa vankka pohja, joka koostuu kieliopin osaamisesta ja kielen sisäisen logiikan ymmärtämisestä. Olen kuitenkin ollut yllättynyt siitä, kuinka paljon sanastoa olen unohtanut - tai ehkä se ei koskaan ollutkaan niin laaja. Ihan perusasioita joutuu tarkastamaan sanakirjasta. Mutta vankalle pohjalle on hyvä rakentaa ja kurssin myötä pohja vahvistuu entisestään. Nyt on vain edessä se sama raaka duuni, joka pitää jokaisen kielen kohdalla tehdä erikseen, eli oppia sanoja, sanoja, sanoja ja alkaa rohkeasti käyttämään niitä.
Taktiikkanahan minulla oli oppia kieli itsekseni, lukemalla, kuuntelemalla, keskustelemalla. Osittain tämä on toiminut, osittain ei. Olen lukenut sanomalehtiä saksaksi ja sitä kautta päässyt paremmin kieleen sisään ja kerryttänyt sanastoa. Muutettuamme uudelle asuinalueelle olen useammin tullut jutelleeksi muiden vanhempien kanssa leikkipuistoissa ja perhekahvilassa ja siten päässyt harjoittamaan kieltä, vaikka keskustelut ovat toki pysyneet varsin pintapuolisina eikä kielitaitoni vielä venyisiskään kovin syvällisiin pohdintoihin. Aiemmin oppimieni vieraiden kielten kohdalla televisiolla on ollut merkittävä rooli. Esimerkiksi englannin opin aikoinaan pitkälti katselemalla telkkarista Frendejä ja Simpsoneita. Se on tekijä, joka on nyt jäänyt lähes kokonaan pois, kahdesta syystä. Ensinnäkin, minulla ei ole samalla tavalla aikaa tuijotella telkkaria. Ne muutamat omat hetket vuorokaudessa tulee käytettyä ennemmin johonkin muuhun. Toiseksi, olen melko pettynyt saksalaiseen televisioon! Iltaisin lähes jokainen kanava tuuttaa jompaa kumpaa, saksalaisia dekkarisarjoja tai saksaksi dubattua amerikkalaishömppää. Kun kumpikaan ei kuulu suosikkeihin, jää telkkari usein kokonaan avaamatta, mikä ei sinänsä ole todellakaan huono juttu, mutta apua kielenoppimiseen en siis ole sieltä suunnasta saanut.
Itsekseen kieltä opiskellessa yksi haasteista on saada oppimiseen säännöllisyyttä. Vaikka kuinka asuu Saksassa, kohtaamiset kielen kanssa ovat välillä lyhyitä ja sattumanvaraisia. Olenkin nyt ottanut lusikan kauniiseen käteen ja aloittanut saksan kielen kurssin. Ensimmäinen viikko on takana ja tuntuu, että päätös on täysin oikea. Tunteja on kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja torstaisin klo 20:30-21:30. Niistä ja läksyistä tulee toki lisää aikataulupaineita, mutta myöhäisen ajankohdan ansiosta arkirytmi ei häiriinny, ei vaikka Vaimolla menisi vähän myöhempään töissä (kuten on ollut viime aikoina tapana). Opettaja ja ryhmä vaikuttavat erittäin hyviltä ja kurssin kautta saan nyt kaivattua säännöllisyyttä. Ja onhan kurssilla käyminen erilaista oppimista kuin sanomalehtien lueskelu. Ensimmäisen ja heti varsin intensiivisen tunnin jälkeen tuntui, että opin enemmän kuin itsekseni parissa viikossa.
Minulla on saksan osalta olemassa vankka pohja, joka koostuu kieliopin osaamisesta ja kielen sisäisen logiikan ymmärtämisestä. Olen kuitenkin ollut yllättynyt siitä, kuinka paljon sanastoa olen unohtanut - tai ehkä se ei koskaan ollutkaan niin laaja. Ihan perusasioita joutuu tarkastamaan sanakirjasta. Mutta vankalle pohjalle on hyvä rakentaa ja kurssin myötä pohja vahvistuu entisestään. Nyt on vain edessä se sama raaka duuni, joka pitää jokaisen kielen kohdalla tehdä erikseen, eli oppia sanoja, sanoja, sanoja ja alkaa rohkeasti käyttämään niitä.
Kommentit
Lähetä kommentti