Hei me muutetaan!
Nyt se on varmaa. Yli kuukauden mittaisen odotuksen jälkeen Vaimo sai vihdoin eteensä mustaa valkoisella työsopimustarjouksen muodossa. Ehdot olivat jopa paremmat kuin osasimme odottaa, joten tarjous oli helppo hyväksyä. Se on menoa nyt!
Kulunut kuukausi on ollut henkisesti stressaavaa monessakin mielessä. Yksi tekijä oli juuri lopullisen vahvistuksen venyminen: Vaimo sai tietää tulleensa valituksi jo ennen pääsiäistä, jonka jälkeen tuleva työnantaja lupasi toimittaa sopimuksen mahdollisimman pian. Homma kuitenkin venyi milloin mistäkin syystä ja välillä alkoi jo tuntua siltä että tuleekohan sitä sopimusta ikinä. Toivottavasti tämä prosessi ei ollut esimerkki siitä missä tahdissa Saksassa asiat yleensä hoituvat. No, vapuksi sopimus sitten vihdoin saatiin ja homma varmistui ja sitä myöden asiasta pystyi kertomaan myös muille kuin aivan lähipiirille.
Vielä stressaavampaa minulle on ollut tulevan muutoksen prosessointi. Vaikka tämä on mahtava mahdollisuus ja monessa mielessä juuri sitä mitä olemme elämältä toivoneet, muutos ahdistaa. Yksi syy tähän on se, että Helsingin päässä tuntuivat asiat juuri nyt loksahtaneen mukavasti paikoilleen: oli hyvät työpaikat ja mukavat työyhteisöt, kiva omistusasunto kivalla alueella, paljon ystäviä - viime aikoina olin alkanut jopa tutustua naapureihin! No, työpaikkoja vaihdetaan muutenkin, asunto säilyy ja ystäviä saa uusia. Omaan muutosahdistukseeni sekoittuukin paljon muuta, muun muassa jonkinlaista ikäkriisiä, josta toivottavasti ehdin kirjoittamaan vielä erikseen.
Tilanne on nyt se että lentoliput on ostettu kuun loppuun, kämppää etsitään kuumeisesti ja samalla yritetään muistaa ja ehtiä tehdä kaikki tarvittavat järjestelyt täällä päässä.
Kulunut kuukausi on ollut henkisesti stressaavaa monessakin mielessä. Yksi tekijä oli juuri lopullisen vahvistuksen venyminen: Vaimo sai tietää tulleensa valituksi jo ennen pääsiäistä, jonka jälkeen tuleva työnantaja lupasi toimittaa sopimuksen mahdollisimman pian. Homma kuitenkin venyi milloin mistäkin syystä ja välillä alkoi jo tuntua siltä että tuleekohan sitä sopimusta ikinä. Toivottavasti tämä prosessi ei ollut esimerkki siitä missä tahdissa Saksassa asiat yleensä hoituvat. No, vapuksi sopimus sitten vihdoin saatiin ja homma varmistui ja sitä myöden asiasta pystyi kertomaan myös muille kuin aivan lähipiirille.
Vielä stressaavampaa minulle on ollut tulevan muutoksen prosessointi. Vaikka tämä on mahtava mahdollisuus ja monessa mielessä juuri sitä mitä olemme elämältä toivoneet, muutos ahdistaa. Yksi syy tähän on se, että Helsingin päässä tuntuivat asiat juuri nyt loksahtaneen mukavasti paikoilleen: oli hyvät työpaikat ja mukavat työyhteisöt, kiva omistusasunto kivalla alueella, paljon ystäviä - viime aikoina olin alkanut jopa tutustua naapureihin! No, työpaikkoja vaihdetaan muutenkin, asunto säilyy ja ystäviä saa uusia. Omaan muutosahdistukseeni sekoittuukin paljon muuta, muun muassa jonkinlaista ikäkriisiä, josta toivottavasti ehdin kirjoittamaan vielä erikseen.
Tilanne on nyt se että lentoliput on ostettu kuun loppuun, kämppää etsitään kuumeisesti ja samalla yritetään muistaa ja ehtiä tehdä kaikki tarvittavat järjestelyt täällä päässä.
Kommentit
Lähetä kommentti