Täällä ollaan
Ollaan itse asiassa jo viidettä päivää, mutta vasta tänään ehdittiin keskustaan ihailemaan Münchenin komeaa vanhaakaupunkia. Ensimmäiset kaksi päivää vierähti ihan täällä omalla alueella tutustuen paikkoihin ja hankkien perustarvikkeita ruuasta astianpesuaineeseen. Meidän lähimarketti (Tengelmann) oli pienoinen pettymys sekä valikoiman että hintojen suhteen - esimerkiksi Tytölle sopivia vaippoja emme löytäneet lainkaan. Seuraavana päivänä kävimme ensin Aldissa, joka on samaa sarjaa kuin Lidl, ja siellä hinnat olivat jo halvempia mutta valikoima vieläkin heikompi. Lopulta löysimme Edeka-ketjun marketin, josta vihdoin saatiin myös oikeanlaisia vaippoja. Olemme sittemmin käyneet parissa muussakin saman ketjun marketissa ja niissä on kaikissa ollut laadukas ja laaja valikoima, joka on ruokaostoksilla kuitenkin se tärkein juttu.
Paljon puhutaan siitä, kuinka Saksassa kaikki on halpaa, varsinkin ruoka. Oman lyhyen kokemuksen perusteella kuva on ehkä hieman väärä. En tiedä johtuuko siitä että Münchenissä on kaikki muutenkin kalliimpaa, mutta lähes saman verran maito, liha, juusto ja muut perustarvikkeet maksavat täällä kuin Suomessakin. Jotkin asiat, kuten lastenruoka, ovat jopa kalliimpia. Vihannekset ovat tosin selvästi halvempia, erityisesti luomu-, ja se on hienoa. Ja sitten tietysti olut.
Seuraavat pari päivää käytettiin virallisiin toimituksiin, rekisteröitymiseen ja pankkitilien avaamiseen. Ensinmainittu oli huonompi kokemus. Paikalliseen maistraattiin ei voi varata aikaa etukäteen, vaan jouduimme odottamaan vuoroamme täpötäydessä odotussalissa lähes kaksi tuntia. Muuten menisi kännykkää näprätessä, mutta pienen lapsen kanssa mikään ei ole ihan yksinkertaista, varsinkaan ajan kuluttaminen ilman mitään viihdykkeitä. Itse rekisteröityminen sujui sitten lopulta vuoroon päästyämme varsin nopeasti ja sujuvasti. Eilinen vierailu pankissa meni kuitenkin vielä sujuvammin. Sinne olisimme kai voineet varata ajan, mutta emme ehtineet sitä tehdä ja päätimme vain marssia sisään konttoriin ja katsoa miten käy. Hyvin kävi! Saimme lähes saman tien ajan virkailijalle, jonka kanssa avasimme onnistuneesti molemmille tilit. Sinä aikana Tyttö leikki toimiston lattialla duploilla (jep, tällä pankkinaisella oli huoneessaan kaksi laatikollista duploja, iso peukku). Vaimon tulevalla työnantajalla on jonkinlainen soppari tämän pankin kanssa, joten saimme tilit hieman paremmilla ehdoilla, minä myös. Sopii kuvaan kun tässä Vaimon siivellä mennään muutenkin.
Varsin pian tänne saavuttuamme tuli kyllä selväksi, että nyt on kyseessä hieman erilainen ulkomaan keikka. Sen sijaan että ottaisimme rennosti ja tutustuisimme kaupunkiin ja istuskelisimme terasseilla olemme lähinnä järjestelleet käytännön asioita ja eläneet monessa mielessä nämä muutamat päivät ihan tavallista arkea, erinäköisessä ympäristössä vain. Oman ei-niin-vähäisen lisänsä kuvioon tuo se tosiasia, että meillä on nyt mukana pieni lapsi, joka asettaa omat ehtonsa kaikelle tekemiselle. Mutta kyllä tämä tästä vielä hauskemmaksi muuttuu! Eilen illalla kävin juoksemassa Isar-joen varrella, missä oli hienot lenkkipolut ja maisemat ja paljon iloisia ihmisiä grilleineen ja pussikaljoineen viettämässä viikonloppuiltaa. Siitä tuli viimeistään se fiilis, että on tää nyt aika hienoa olla täällä.
Paljon puhutaan siitä, kuinka Saksassa kaikki on halpaa, varsinkin ruoka. Oman lyhyen kokemuksen perusteella kuva on ehkä hieman väärä. En tiedä johtuuko siitä että Münchenissä on kaikki muutenkin kalliimpaa, mutta lähes saman verran maito, liha, juusto ja muut perustarvikkeet maksavat täällä kuin Suomessakin. Jotkin asiat, kuten lastenruoka, ovat jopa kalliimpia. Vihannekset ovat tosin selvästi halvempia, erityisesti luomu-, ja se on hienoa. Ja sitten tietysti olut.
Seuraavat pari päivää käytettiin virallisiin toimituksiin, rekisteröitymiseen ja pankkitilien avaamiseen. Ensinmainittu oli huonompi kokemus. Paikalliseen maistraattiin ei voi varata aikaa etukäteen, vaan jouduimme odottamaan vuoroamme täpötäydessä odotussalissa lähes kaksi tuntia. Muuten menisi kännykkää näprätessä, mutta pienen lapsen kanssa mikään ei ole ihan yksinkertaista, varsinkaan ajan kuluttaminen ilman mitään viihdykkeitä. Itse rekisteröityminen sujui sitten lopulta vuoroon päästyämme varsin nopeasti ja sujuvasti. Eilinen vierailu pankissa meni kuitenkin vielä sujuvammin. Sinne olisimme kai voineet varata ajan, mutta emme ehtineet sitä tehdä ja päätimme vain marssia sisään konttoriin ja katsoa miten käy. Hyvin kävi! Saimme lähes saman tien ajan virkailijalle, jonka kanssa avasimme onnistuneesti molemmille tilit. Sinä aikana Tyttö leikki toimiston lattialla duploilla (jep, tällä pankkinaisella oli huoneessaan kaksi laatikollista duploja, iso peukku). Vaimon tulevalla työnantajalla on jonkinlainen soppari tämän pankin kanssa, joten saimme tilit hieman paremmilla ehdoilla, minä myös. Sopii kuvaan kun tässä Vaimon siivellä mennään muutenkin.
Varsin pian tänne saavuttuamme tuli kyllä selväksi, että nyt on kyseessä hieman erilainen ulkomaan keikka. Sen sijaan että ottaisimme rennosti ja tutustuisimme kaupunkiin ja istuskelisimme terasseilla olemme lähinnä järjestelleet käytännön asioita ja eläneet monessa mielessä nämä muutamat päivät ihan tavallista arkea, erinäköisessä ympäristössä vain. Oman ei-niin-vähäisen lisänsä kuvioon tuo se tosiasia, että meillä on nyt mukana pieni lapsi, joka asettaa omat ehtonsa kaikelle tekemiselle. Mutta kyllä tämä tästä vielä hauskemmaksi muuttuu! Eilen illalla kävin juoksemassa Isar-joen varrella, missä oli hienot lenkkipolut ja maisemat ja paljon iloisia ihmisiä grilleineen ja pussikaljoineen viettämässä viikonloppuiltaa. Siitä tuli viimeistään se fiilis, että on tää nyt aika hienoa olla täällä.
Kommentit
Lähetä kommentti