Kotona Münchenissä

Oletko lähdössä lasten kanssa Müncheniin? Lue tämä! Aloitin laatimaan postausta jo Münchenissä asuessamme kunnes se jäi Suomeen muuton jalkoihin, mutta ohessa siis lista omista suosikeistani lapsiystävällisten paikkojen joukossa. Paikat on testattu taaperoikäisen kanssa, mutta useimmat toimivat myös hieman vanhempien lasten kanssa. TOP3 nähtävyydet Deutsches Museum Luonnontieteisiin ja tekniikkaan keskittyvä museo, jolla on itseasiassa kolme toimipistettä Münchenissä: varsinainen Deutsches Museum museosaarella Münchenin läpi virtaavan Isar-joen keskellä, liikennemuseo Vehkehrszentrum hieman keskustasta länteen ja ilmailumuseo Flugwerft Schleissheim kaupungin ulkopuolella Unterschleissheimissa. Kaikki ovat mielenkiintoisia ja erittäin lapsiystävällisiä kohteita! Päätoimipiste on iso useamman kerroksen museo, jossa esitellään laajasti luonnontieteitä ja tekniikkaa ja josta löytyy myös iso ravintola, jossa on lasten leikkinurkkaus. Lisäksi museossa on erillinen lasten leikkialue,...

Kahdessakin mielessä: olen jälleen Tytön kanssa kotona ja samalla olemme päättäneet, että palaamme Suomeen. Keskellä kauneinta kesää meille paljastui karulla tavalla, miten yksityisiin hoitopaikkoihin nojaavassa päivähoitojärjestelmässä hommat voi mennä lievästi sanottuna pieleen. Saimme yllättäen kutsun ylimääräiseen vanhempainiltaan, jossa ilmoitettiin, että Tytön päiväkodin vuokrasopimusta ei talon omistajanvaihdoksen vuoksi enää jatketa ja päiväkoti lopettaa toimintansa kolmen kuukauden kuluttua. Tämä tuli kaikille vanhemmille suurena järkytyksenä, ei pelkästään siksi että päiväkoti oli erinomainen, vaan myös koska Münchenin keskusta-alueelta on lähes mahdotonta löytää kolmen kuukauden varoajalla mitään vastaavaa. Oli kuitenkin hienoa huomata, miten vanhemmat reagoivat. Lähes välittömästi alettiin yhdessä suunnitella ratkaisua, joka auttaisi mahdollisiman montaa. Pidetiin kokouksia, esitettiin ideoita ja oltiin yhteydessä kaupunkiin, muihin päiväkoteihin, kiinteistönomistajiin...

Tässä se tais olla: takana on nyt ensimmäinen kokonainen viikko, jolloin Tyttö oli täydet päivät päiväkodissa. Samalla lienee aika riisua koti-isän tittelistä etuliite pois. Olo on hieman hämmentynyt, mutta samalla helpottunut. Viimeiset kuukaudet ovat olleet nimittäin vähän raskaamman puoleisia. Tyttö aloitti päiväkotiin tutustumisen helmikuun alussa. Sitä ennen päätimme suoriutua yhdestä väistämättömästä vanhemmuushaasteesta: tutista luopumisesta. Ajattelimme, että tutista on parempi ja helpompi päästä eroon ennen päiväkotia ja nyt tästä päivästä asiaa tarkastellessa päätös oli varmasti oikea. Mutta homma ei sujunut ihan niin yksinkertaisesti kuin ajattelimme. Tyttö ei valveilla ollessaan ole tarvinnut tuttia juuri koskaan, mutta nukkuessa ja varsinkin nukkumaan käydessä se oli oltava. Tutti oli signaali siitä, että on aika käydä unille ja se oli hänen keinonsa rauhoittua. Tämän yhteyden katkaiseminen osoittautui erittäin vaikeaksi ja raskaaksi. Nukkumaan käyminen oli iltaisin use...

Tyttö oppii puhumaan! Ja aika reipasta vauhtia. Parisen kuukautta sitten, puolitoistavuotiaana, uusia sanoja alkoi yhtäkkiä tulla enemmän ja sen jälkeen niitä onkin ripotellut parin sanan päivätahdilla. Nyt Tyttö jo yhdistelee sanoja ja muodostaa yksinkertaisia lauseita niin että välillä itsekin oikein hätkähtää! Puhumaan oppiminen on yksi niistä merkkipaaluista, joka muuttaa lapsen kanssa olemisen luonnetta ja tekee siitä helpompaa ja mielekkäämpää. Lapset toki ymmärtävät puhetta jo melko varhain ja osaavat reagoida siihen, mutta kyllähän kommunikointi saavuttaa aivan uuden tason silloin, kun lapsi pystyy omin sanoin vastaamaan kysymyksiin ja kertomaan havainnoistaan ja tarpeistaan. Hommasta tulee lisäksi huomattavasti hauskempaa, kun voidaan yhdessä ääneen ihmetellä, mitä ne lintu ja myyrä siinä kirjassa oikein puuhailee tai minkälaisia ihmisiä ja koiria kadulla kävelee vastaan. Se, että Tyttö oppii nyt puhumaan ja vielä kaksikieliselle lapselle suhteellisen aikaisessa vaiheess...

Joululomasta on nyt kolme viikkoa takana ja yksi edessä. Tässä muutamia havaintoja, joita olen näiden viikkojen aikana tehnyt. Etäisyys Olin edellisen kerran pidempään poissa Suomesta viitisen vuotta sitten. Silloin oli kyseessä opiskelijavaihto ja siten siis hyvin erilainen reissu nykyiseen verrattuna. Tuolloin elämisen intensiivisyys oli eri luokkaa ja ehdin muutamassa kuukaudessa nähdä ja kokea vaikka mitä ja osittain upota hyvinkin syvälle toiseen maailmaan, minkä jälkeen Suomeen paluu tuntui paluulta ihan erilaiseen todellisuuteen. Monet asiat näyttäytyivät uudessa valossa, enimmäkseen kuitenkin positiivisessa mielessä. Nyt puolestaan tuntuu yllättävänkin tutulta ja normaalilta olla täällä, ihan kuin ei poissa olisi ollutkaan. Osansa toki silläkin, että olin aikanaan opiskelijavaihdossa Serbiassa, joka kulttuurina ja ympäristönä eroaa paljon voimakkaammin Suomesta kuin Saksa. Kyllä nytkin joitain asioita havainnoi ja erottaa selkeämmin, etäisyyden kirkastamalla katseella, mut...

Juuri kun olin ehtinyt asennoitua koti-isyyden (edelleen) jatkumiseen, sähköpostiin kilahti yllättäen viesti - Tytölle olisi tarjolla paikka lähellä sijaitsevasta pienestä yksityisestä päiväkodista. Olimme tietysti kiinnostuneita ja tutustumiskäynnin jälkeen homma oli selvä, otimme paikan vastaan. Tyttö aloittaa sopeutumisjakson helmikuussa ja kaiken mennessä hyvin hän jatkaa kokopäivähoidossa maaliskuusta alkaen. München on tosi mukava paikka asua, mutta kenties juuri siitä syystä joidenkin asioiden järjestäminen voi olla vaikeaa. Näiden joukossa ovat muun muassa asuminen , lasten lääkäripalvelut ja aivan erityisesti päivähoito. Välillä tuntuu siltä, että meidät on suorastaan tarkoitettu asettautumaan hetkeksi Müncheniin, niin vaivattomasti olemme onnistuneet kaiken järjestämään. Ihana asunto löytyi oikeastaan ilman että edes jouduimme sitä etsimään ja siinä missä jotkut vanhemmat ovat olleet lähes epätoivoisia etsiessään lapselleen lääkäriä, me saatiin vain yksi kieltäytymin...

Olen jo pitkään vastannut "puoli vuotta", kun minulta on kysytty, kuinka kauan olemme asuneet Münchenissä. Oikeasti tuo rajapyykki ylittyy kuitenkin vasta ensi viikolla. Kuten usein johonkin uuteen paikkaan muuttaessa tai jotain uutta aloittaessa, alussa aika kuluu hyvällä tavalla hitaasti. Jokaiseen viikkoon tuntuu mahtuvan paljon ja kokonaiseen kuukauteen jo ihan hurjasti kaikkea uutta ja ihmeellistä. Tuntuukin siltä, että olisimme olleet täällä jo paljon kauemmin, vähintään sen puoli vuotta, jonka taisin ekaa kertaa asiaa sen kummemmin ajattelematta päästää suustani jo syyskuussa, jolloin kuukausia oli siis takana vasta neljä ja niistäkin useampi viikko vietettynä kesälomilla Münchenin ulkopuolella. Nyt kuitenkin viikot ovat alkaneet kulua nopeammin. Tietty arkirytmi ja rutiini on muodostunut, ja ihan hyvä niin. Välillä on ollut jopa hiukan kiireistä. Viikoittain on Suomi-koulun opetustunti, johon pitää aina vähän etukäteen valmistautua ja sen lisäksi olen käynyt kah...

Suomi on siitä hauska paikka, että sään voi tarkistaa kalenterista. Sen mukaan yleensä mennään, tosin tännekin asti levisi tieto harvinaisen lämpimistä marraskuun alun päivistä, jotka nyt kai jo ovat historiaa. Säiden suhteen suurin yksittäinen ero Suomen ja eteläisen Saksan välillä onkin ennalta arvaamattomuus: täällä säätila vaihtuu todella nopeasti ja usein yllättävään suuntaan eivätkä lämpötilat aina seuraa loogisesti vuoden kiertoa. Syksy tänne tosin saapui kalenteria noudattaen heti syyskuun alussa, jolloin lämpötila laski yhdessä yössä kolmenkympin hujakoilta vajaaseen 15 asteeseen ja pysytteli niillä main koko kuun ajan. Mistään intiaanikesästä ei voinut siis puhua ja se tuottikin pienen pettymyksen, sillä olin odottanut kesäisten kelien jatkuvan selvästi pidempään. Jos oli syyskuu viileähkö ja lokakuu jotain siltä väliltä, niin marraskuu on nyt sitten ollut puolestaan toistaiseksi oikein kaunis ja lämmin. Yöt ja sitä myöten aamut ovat ajoittain viileitä, mutta päivän yli...

Kotona voikin olla ihan kivaa. Tämän olen viimeisen parin kuukauden aikana huomannut. Aina kotona ei kuitenkaan ole ollut kauhean kivaa eikä ole vieläkään joka päivä. (Tämäkin postaus minulla oli mielessä jo jonkin aikaa, mutta sitten tuli pari nihkeämpää päivää, eikä huvittanut tätä kirjoittaa.) Nyt taaksepäin katsoen ensimmäiset viikkoni kotona olivat varsin rankkoja. Vaikka olin omasta mielestäni hyvin valmistautunut, kotona lapsen kanssa oleminen on yksi niistä asioista, joihin ei voi oikein etukäteen valmistautua. Sen, miltä kotona oleminen tuntuu, tietää vasta kun siihen ryhtyy. Ja aluksi se tuntui suoraan sanottuna raskaalta. Pahiten minut yllätti homman kokonaisvaltaisuus. Toisin kuin (useimmissa) töissä, kotona lasta hoitaessa ei voi päättää, että nyt pidän kahvitauon ja jätän siksi aikaa kaiken muun. Tilanne on yleensä päällä koko ajan. Kun jäin kotiin, Tyttö oli juuri sen ikäinen (10 kk), että hän vaati jatkuvaa huomiota ilman että olisi vielä nukkunut pitkiä yhtäjaksoisi...

Valitsen näköjään matsini hyvin. Kävin vasta toista kertaa Münchenissä paikan päällä seuraamassa jalkapalloa, mutta ottelusta muodostui yhtä legendaarinen kuin ensimmäisestä pelistä , jonka kävin katsomassa juuri muutettuamme kaupunkiin. Nyt tiistaina käydyssä matsissa oli kyse Saksan cupin kamppailusta, jossa pelattiin pääsystä 16 parhaan joukkoon. Syysillassa kohtasivat jo valmiiksi hämmästyttävän pitkälle selvinnyt Regionalliga Bayernissa eli 4. korkeimmalla sarjatasolla pelaava kotijoukkue SpVgg Unterhaching ja 2. Bundesligassa eli kaksi sarjatasoa korkeammalla pelaava vierasjoukkue RB Leipzig. Asetelma oli mitä herkullisin ja kuten johdatuksesta saattaa arvata, sain kunnian todistaa aina niin huumaavaa urheilun ihmettä: piskuinen Unterhaching voitti Red Bullin omistaman ja suurseuraksi pyrkivän Leipzigin puhtaasti 3-0, harvalukuisen mutta sitäkin fanaattisemman kotiyleisönsä edessä. Red Bull on ollut iso tekijä urheilun sponsorimarkkinoilla jo pitkään, erityisesti extremelaj...

Nyt on viitisen kuukautta oleskeltu Saksanmaalla ja kieli on, no ei nyt vielä hallussa, mutta sillä tasolla, että pystyn sitä käyttämään arkisissa yhteyksissä ja välillä vähän muutenkin. Joitakin viikkoja Müncheniin muutosta onnistuin löytämään netin kautta muutaman enimmäkseen nuorista ulkomaalaisista koostuvan ryhmän, jotka kokoontuvat viikoittain puhumaan ja harjoittelemaan saksaa. Ryhmät kokoontuvat aina jossain baarissa, kesäisin Biergarteneissa, joten samalla voi ottaa pari olutta, mikä tunnetusti vain helpottaa vieraalla kielellä puhumista.  Kesän aikana kävin näissä tapaamisissa vähintään kerran viikossa ja vaikka sittemmin minulla ei ole enää ollut niihin aikaa, jutustelu toisten kieltenoppijoiden kanssa oli hyvä tapa saada homma käyntiin, oppia avaamaan suunsa saksaksi. Taktiikkanahan minulla oli oppia kieli itsekseni, lukemalla, kuuntelemalla, keskustelemalla. Osittain tämä on toiminut, osittain ei. Olen lukenut sanomalehtiä saksaksi ja sitä kautta päässyt paremmin...

Eli baijerilaisittain Wiesn on nyt täydessä käynnissä. Itse käytin viimeviikkoisen koti-isän vapaaillan tietysti tähän tarkoitukseen ja kävin ottamassa osaa juhlahumuun - hauskaa oli! Kruununprinssi Ludwigin ja prinsessa Theresen vuonna 1810 vietetyistä häistä ja niihin liittyvistä juhlallisuuksista alkunsa saanut Oktoberfest on maailman suurin kansanjuhla, jossa vierailee vuosittain reilu kuusi miljoonaa ihmistä ja jonka yhteenlaskettu liikevaihto on miljardin euron luokkaa. Oluen, nahkahousujen ja marssimusiikin oheen on liitetty nykyään niin paljon muutakin, että festarialueena alusta asti toiminut Theresienwiesen niitty muistuttaa lähinnä suurta aikuisten huvipuistoa. Ilman etukäteisvarausta pöytäpaikkaa on vaikea löytää, mutta todistetusti sekin on mahdollista. Teltoissa on alueita, joihin ei voi tehdä ennakkovarausta ja jos saattuu oikeaan kohtaan oikeaan aikaan, saattaa jostain pöydästä vapautua pari paikkaa. Tällöin on istumisen sijaan varauduttava seisomaan penkeillä, s...

Paluu arkeen kesän ja lomien jälkeen - tai siis oikeammin paluu uuden saksalaisen arjen luomiseen ja opetteluun. Muutimme reilu pari viikkoa sitten uuteen asuntoomme ja monet asiat ovat vielä vähän vaiheessa, eritoten asunnon sisutaminen, mutta fiilis on hyvä. Asunto on mukava ja eritoten uusi asuinalueemme on aivan mahtava. Ei entinenkään ollut huono, mutta tämä nyt vain on vielä parempi. Asumme nykyään Neuhausenissa, joka sijaitsee kaupungin länsipuolella, kahden metroaseman päässä päärautatieasemalta. Täällä on paljon kauniita vanhoja taloja ja joiltakin osin tätä voi varmasti huoletta kuvailla arvoalueeksi, mutta tiiviin rakenteen, keskustan läheisyyden ja hyvien yhteyksien ansiosta täällä on vilkasta elämää ja palveluita laidasta laitaan, erityisesti alueen keskusaukio Rotkreutzplatzin ympärillä. Sivukaduillakin on lähes jokaisessa kadunkulmassa viihtyisän oloinen kahvila tai ravintola - meidän naapuritalon alakerrassa on espanjalainen tapasbaari - ihan siinä määrin, että välillä...

Minusta tulee ope! Kesäkuussa Suomi-koulun kevätlukukauden päättäjäisissä yhdistyksen puheenjohtaja mainitsi, että syksyllä on mahdollisesti tarvetta uusille opettajille. Kävin tuolloin esittäytymässä ja ilmoitin kiinnostuksestani. Nyt on sitten varmistunut, että pääsen opettamaan, saan vastuulleni tokaluokkalaiset ja pidän ensimmäiset oppituntini heille parin viikon kuluttua, kun koulun syyslukukausi alkaa. Kyseessä on samalla ensimmäinen työpaikkani Saksassa - erittäin osa-aikainen, kaksi tuntia viikossa - mutta silti tärkeä askel eteenpäin. Münchenin Suomi-koulu on käytännössä iltapäiväkerho, joka kokoontuu siis kerran viikossa. Suomi-kouluja on kymmeniä ympäri maailmaa ja Saksassakin niitä on useammassa eri kaupungissa. Koulujen tarkoituksena on tukea ulkosuomalaisten ja ulkomailla syntyneiden ja kasvaneiden mutta suomea toisena (tai kolmantena) kielenään puhuvien lasten suomen kielen oppimista. Käytännössä kyse on äidinkielen tunneista, joihin sisällytetään myös suoma...

Missä ovat isät? Tätä olen monta kertaa miettinyt viimeisen puolen vuoden aikana - muskarissa, leikkikerhossa, perhekahviloissa. Lähes kaikilla lapsilla on sekä isä että äiti, mutta sitä on ollut välillä vaikea uskoa. Olen päätynyt tämän varsin lyhyen kotonaolon aikana lukemattomia kertoja tilanteisiin, joissa olen ainoa isä äitien joukossa. Ei se sinänsä minua häiritse, mutta ihmetyttää kyllä. Okei, töissähän ne isät on, jonkun pitää tienata perheelle rahaa. Suurimmassa osassa perheistä ollaan edelleen tilanteessa, jossa miehen tulot ovat vaimon tuloja suuremmat, jopa merkittävästi. Ymmärrän, että tällöin mies jää töihin ja vaimo kotiin. Meillä tämä tulonjako sattuu menemään toisinpäin. Olisin joka tapauksessa ollut useamman kuukauden kotona, mutta jos rehellisiä ollaan, en ole varma olisinko jäänyt näin pitkäksi aikaa kotiin, jos minulla olisi Vaimon tulot ja päinvastoin. Emme siis lopulta tee poikkeusta kaavaan, vaikka se ulospäin saattaa siltä vaikuttaa. Pienituloise...

Münchenissä on taas helteistä, iltapäivisin mennään yli kolmenkympin. Heinäkuun alusta lähtien täällä on ollut usein melko kuuma, mutta toisaalta sää on myös ollut suomalaisen ailahtelevaa, säätila saattaa muuttua hujauksessa sateiseksi ja kylmemmäksi. Helteet ovat kestäneet pisimmillään vajaan viikon, jonka jälkeen on taas vietetty muutamia päiviä yllättävänkin viileässä säässä. Täällä varsinainen lomakausi alkaa nyt, elokuun alussa. Lasten leikkiryhmät, muskarit ja muut ovat viimeistään nyt jääneet kesätauolle, joten puuhailemme Tytön kanssa enimmäkseen kahdestaan. Mutta ihan mukavasti meillä menee! Tyttö kävelee jo täysillä ja muutenkin liikkuminen on kehittynyt niin, että uudenlaiset aktiviteetit ovat mahdollisia, näistä päällimmäisenä liukumäet, joihin Tyttö pystyy nyt itse kiipeämään ja laskemaan alas ja joista on tullut ihan suosikkijuttu. Ei paljon pientä päätä palella, alas tullaan isommistakin mäistä. Tässä ei ole Tyttö tullut isäänsä, itse olen aina ollut arka kaikkien...

Puolisentoista kuukautta kestänyt prosessi on nyt vihdoin maalissa ja nimet paperissa - me muutetaan elokuussa uuteen, mahtavaan asuntoon! Alun alkaen oli selvää, että nykyinen kämppä on väliaikainen ja pyrimme vaihtamaan parempaan heti kun parempi löytyy. Asuntomarkkinat ovat Münchenissä lievästi sanottuna haasteelliset, joten paremman löytymisestä ei ollut minkäänlaista varmuutta, mutta lopulta niin tapahtui ja vieläpä lähes puolivahingossa. Toisin sanoen meillä kävi aika hillitön munkki. Ennen kuin olimme kunnolla edes ehtineet aloittaa uuden asunnon etsimistä, tuli suomenkielisessä muskarissa esille, että eräs perhe on muuttamassa pois Münchenistä ja melko pikaisella aikataululla. Juttelin muskaritunnin päätyttyä perheen suomalaisen äidin kanssa ja kerroin, että etsimme pientä kolmiota hyvällä sijainnilla, mielellään kalustettua. Hän puolestaan kertoi, että heiltä vapautuva kämppä on pieni kolmio hyvällä sijainnilla ja kalustettu heidän omilla kalusteillaan, joista suurimman osa...