Kotona Münchenissä

Kahdessakin mielessä: olen jälleen Tytön kanssa kotona ja samalla olemme päättäneet, että palaamme Suomeen. Keskellä kauneinta kesää meille paljastui karulla tavalla, miten yksityisiin hoitopaikkoihin nojaavassa päivähoitojärjestelmässä hommat voi mennä lievästi sanottuna pieleen. Saimme yllättäen kutsun ylimääräiseen vanhempainiltaan, jossa ilmoitettiin, että Tytön päiväkodin vuokrasopimusta ei talon omistajanvaihdoksen vuoksi enää jatketa ja päiväkoti lopettaa toimintansa kolmen kuukauden kuluttua. Tämä tuli kaikille vanhemmille suurena järkytyksenä, ei pelkästään siksi että päiväkoti oli erinomainen, vaan myös koska Münchenin keskusta-alueelta on lähes mahdotonta löytää kolmen kuukauden varoajalla mitään vastaavaa. Oli kuitenkin hienoa huomata, miten vanhemmat reagoivat. Lähes välittömästi alettiin yhdessä suunnitella ratkaisua, joka auttaisi mahdollisiman montaa. Pidetiin kokouksia, esitettiin ideoita ja oltiin yhteydessä kaupunkiin, muihin päiväkoteihin, kiinteistönomistajiin...

Joululomasta on nyt kolme viikkoa takana ja yksi edessä. Tässä muutamia havaintoja, joita olen näiden viikkojen aikana tehnyt. Etäisyys Olin edellisen kerran pidempään poissa Suomesta viitisen vuotta sitten. Silloin oli kyseessä opiskelijavaihto ja siten siis hyvin erilainen reissu nykyiseen verrattuna. Tuolloin elämisen intensiivisyys oli eri luokkaa ja ehdin muutamassa kuukaudessa nähdä ja kokea vaikka mitä ja osittain upota hyvinkin syvälle toiseen maailmaan, minkä jälkeen Suomeen paluu tuntui paluulta ihan erilaiseen todellisuuteen. Monet asiat näyttäytyivät uudessa valossa, enimmäkseen kuitenkin positiivisessa mielessä. Nyt puolestaan tuntuu yllättävänkin tutulta ja normaalilta olla täällä, ihan kuin ei poissa olisi ollutkaan. Osansa toki silläkin, että olin aikanaan opiskelijavaihdossa Serbiassa, joka kulttuurina ja ympäristönä eroaa paljon voimakkaammin Suomesta kuin Saksa. Kyllä nytkin joitain asioita havainnoi ja erottaa selkeämmin, etäisyyden kirkastamalla katseella, mut...

Juuri kun olin ehtinyt asennoitua koti-isyyden (edelleen) jatkumiseen, sähköpostiin kilahti yllättäen viesti - Tytölle olisi tarjolla paikka lähellä sijaitsevasta pienestä yksityisestä päiväkodista. Olimme tietysti kiinnostuneita ja tutustumiskäynnin jälkeen homma oli selvä, otimme paikan vastaan. Tyttö aloittaa sopeutumisjakson helmikuussa ja kaiken mennessä hyvin hän jatkaa kokopäivähoidossa maaliskuusta alkaen. München on tosi mukava paikka asua, mutta kenties juuri siitä syystä joidenkin asioiden järjestäminen voi olla vaikeaa. Näiden joukossa ovat muun muassa asuminen , lasten lääkäripalvelut ja aivan erityisesti päivähoito. Välillä tuntuu siltä, että meidät on suorastaan tarkoitettu asettautumaan hetkeksi Müncheniin, niin vaivattomasti olemme onnistuneet kaiken järjestämään. Ihana asunto löytyi oikeastaan ilman että edes jouduimme sitä etsimään ja siinä missä jotkut vanhemmat ovat olleet lähes epätoivoisia etsiessään lapselleen lääkäriä, me saatiin vain yksi kieltäytymin...

Olen jo pitkään vastannut "puoli vuotta", kun minulta on kysytty, kuinka kauan olemme asuneet Münchenissä. Oikeasti tuo rajapyykki ylittyy kuitenkin vasta ensi viikolla. Kuten usein johonkin uuteen paikkaan muuttaessa tai jotain uutta aloittaessa, alussa aika kuluu hyvällä tavalla hitaasti. Jokaiseen viikkoon tuntuu mahtuvan paljon ja kokonaiseen kuukauteen jo ihan hurjasti kaikkea uutta ja ihmeellistä. Tuntuukin siltä, että olisimme olleet täällä jo paljon kauemmin, vähintään sen puoli vuotta, jonka taisin ekaa kertaa asiaa sen kummemmin ajattelematta päästää suustani jo syyskuussa, jolloin kuukausia oli siis takana vasta neljä ja niistäkin useampi viikko vietettynä kesälomilla Münchenin ulkopuolella. Nyt kuitenkin viikot ovat alkaneet kulua nopeammin. Tietty arkirytmi ja rutiini on muodostunut, ja ihan hyvä niin. Välillä on ollut jopa hiukan kiireistä. Viikoittain on Suomi-koulun opetustunti, johon pitää aina vähän etukäteen valmistautua ja sen lisäksi olen käynyt kah...

Paluu arkeen kesän ja lomien jälkeen - tai siis oikeammin paluu uuden saksalaisen arjen luomiseen ja opetteluun. Muutimme reilu pari viikkoa sitten uuteen asuntoomme ja monet asiat ovat vielä vähän vaiheessa, eritoten asunnon sisutaminen, mutta fiilis on hyvä. Asunto on mukava ja eritoten uusi asuinalueemme on aivan mahtava. Ei entinenkään ollut huono, mutta tämä nyt vain on vielä parempi. Asumme nykyään Neuhausenissa, joka sijaitsee kaupungin länsipuolella, kahden metroaseman päässä päärautatieasemalta. Täällä on paljon kauniita vanhoja taloja ja joiltakin osin tätä voi varmasti huoletta kuvailla arvoalueeksi, mutta tiiviin rakenteen, keskustan läheisyyden ja hyvien yhteyksien ansiosta täällä on vilkasta elämää ja palveluita laidasta laitaan, erityisesti alueen keskusaukio Rotkreutzplatzin ympärillä. Sivukaduillakin on lähes jokaisessa kadunkulmassa viihtyisän oloinen kahvila tai ravintola - meidän naapuritalon alakerrassa on espanjalainen tapasbaari - ihan siinä määrin, että välillä...

Puolisentoista kuukautta kestänyt prosessi on nyt vihdoin maalissa ja nimet paperissa - me muutetaan elokuussa uuteen, mahtavaan asuntoon! Alun alkaen oli selvää, että nykyinen kämppä on väliaikainen ja pyrimme vaihtamaan parempaan heti kun parempi löytyy. Asuntomarkkinat ovat Münchenissä lievästi sanottuna haasteelliset, joten paremman löytymisestä ei ollut minkäänlaista varmuutta, mutta lopulta niin tapahtui ja vieläpä lähes puolivahingossa. Toisin sanoen meillä kävi aika hillitön munkki. Ennen kuin olimme kunnolla edes ehtineet aloittaa uuden asunnon etsimistä, tuli suomenkielisessä muskarissa esille, että eräs perhe on muuttamassa pois Münchenistä ja melko pikaisella aikataululla. Juttelin muskaritunnin päätyttyä perheen suomalaisen äidin kanssa ja kerroin, että etsimme pientä kolmiota hyvällä sijainnilla, mielellään kalustettua. Hän puolestaan kertoi, että heiltä vapautuva kämppä on pieni kolmio hyvällä sijainnilla ja kalustettu heidän omilla kalusteillaan, joista suurimman osa...

Parin viikon Suomen loma vetelee viimeisiään, huomenna on edessä paluu Müncheniin. Vietimme loman suurimmaksi osaksi suvun kesäpaikalla Itä-Suomessa. Yhdeksi mieleenpainuvimmista asioista tältä reissulta jää sää, eikä missään hyvässä mielessä. Ensimmäiset pari päivää oli hellettä, mutta sen jälkeen lämpötila ei juuri noussut 20 asteen yläpuolelle. Muutamana päivänä jäätiin 15 asteen tuntumaan - keskellä heinäkuuta! Järvessä uskalsin pulahtaa kokonaiset kaksi kertaa, molemmilla kerroilla suoraan saunasta, ja jälkimmäisestä minut palkittiin useamman päivän kestäneellä nuhalla. Toki tällaiset kesät ovat harvassa, mutta on se silti karua sitä pientä ihmistä kohtaan, joka vääntää duunia läpi pimeän syksyn ja kylmän talven mielessään heinäkuun ihana lämpö eikä sitä lämpöä sitten koskaan tule. Muuten on kyllä ollut mukavaa olla Suomessa ja tavata kavereita ja sukulaisia. Tyttö on leikkinyt serkkujen ja pikkuserkkujen kanssa ja saanut hurjasti virikkeitä. Muutama päivä takaperin käytiin ...

Joskus pari vuotta sitten heitin nousuhumalassa kavereilleni, että unelmoin siitä, että Vaimo saa jonkin hyväpalkkaisen duunin Keski-Euroopasta ja minä muutan mukaan koti-isäksi. Voisin pehmentää tätä kirjoittamalla, että puhuin vain puolitosissani, mutta taisin kyllä olla aika tosissani. Silloin meillä ei tosin ollut vielä lasta ja minulla oli sitäkin vähemmän käsitystä siitä, mitä lapsen kanssa kotona oleminen oikeasti tarkoittaa. Tuolloisessa haavekuvassani istuskelin terassilla aurinkoisella ja lämpimällä säällä siemaillen vuoron perään cappuccinoa ja punaviiniä, lueskellen sanomalehtiä ja nautiskellen rennosti keskieurooppalaisesta kaupunkitunnelmasta. Lapsi kai nukkui kiltisti rattaissaan tai jotenkin muuten oli häiritsemättä tätä dolce far nienteä. No, nyt tässä on käymässä siinä mielessä klassisesti, että kun unelmansa saavuttaa, ei se tunnukaan enää niin hienolta. Luvalla sanottuna yllä esitetty haavekuva oli toki täysin epärealistinen - mutta niinhän unelmat aina ovat! ...

Ollaan itse asiassa jo viidettä päivää, mutta vasta tänään ehdittiin keskustaan ihailemaan Münchenin komeaa vanhaakaupunkia. Ensimmäiset kaksi päivää vierähti ihan täällä omalla alueella tutustuen paikkoihin ja hankkien perustarvikkeita ruuasta astianpesuaineeseen. Meidän lähimarketti (Tengelmann) oli pienoinen pettymys sekä valikoiman että hintojen suhteen - esimerkiksi Tytölle sopivia vaippoja emme löytäneet lainkaan. Seuraavana päivänä kävimme ensin Aldissa, joka on samaa sarjaa kuin Lidl, ja siellä hinnat olivat jo halvempia mutta valikoima vieläkin heikompi. Lopulta löysimme Edeka-ketjun marketin, josta vihdoin saatiin myös oikeanlaisia vaippoja. Olemme sittemmin käyneet parissa muussakin saman ketjun marketissa ja niissä on kaikissa ollut laadukas ja laaja valikoima, joka on ruokaostoksilla kuitenkin se tärkein juttu. Paljon puhutaan siitä, kuinka Saksassa kaikki on halpaa, varsinkin ruoka. Oman lyhyen kokemuksen perusteella kuva on ehkä hieman väärä. En tiedä johtuuko siitä e...

Viikko aikaa muuttoon ja saimme vihdoin tehtyä vuokrasopimuksen Müncheniin. Lähdimme hakemaan kalustettua asuntoa hyvien liikenneyhteyksien varrelta ja sellaisen lopulta saimme, tosin jouduimme hieman tinkimään sijainnista ja kalustuksen tasosta. Yritimme ensin olla yhteydessä vuokranantajiin suoraan, mutta se osoittautui kovin hitaaksi ja hankalaksi. Kun aika alkoi loppua kesken, annoimme toimeksiannon eräälle välitysfirmalle ja sitä kautta tämä kämppä sitten löytyi. München on varsin kallis kaupunki, ainakin mitä tulee vuokriin, ja kalustetuista asunnoista pyydetään kovaa hintaa. Hinta-laatu-suhteeltaan hyvät asunnot viedään heti. Asunto johon nyt päädyimme mahtuu kyllä alunperin hahmottelemaamme budjettiin, mutta ei siis muuten ole välttämättä aivan ihanteellinen. Hyvä puoli on se, että pääsemme kämppään heti saavuttuamme eikä meidän tarvinnut sitoutua liian pitkäksi aikaa. Vuokrasopimus on nyt elokuun loppuun, joten voimme keskikesällä miettiä asiaa uudestaan. Eihän sitä tiedä v...

Täytän kuukauden päästä kolmekymmentä eikä se tunnu missään. Siis se numero. Olen ihan mielelläni kolmekymppinen. Itse asiassa olen tuntenut itseni kolmekymppiseksi jo jonkin aikaa. Kuitenkin kun reilu pari kuukautta sitten jäin Tytön kanssa kotiin sain yhtäkkiä runsaasti aikaa ja tilaa omille ajatuksilleni. Aloin miettimään paljon elämää ja mitä siltä oikeastaan haluan (ja myös: mitä en halua). Jotkin ajatuskulut aiheuttivat myös ahdistusta. Olen nyt ymmärtänyt, että kyseessä on kuin onkin eräänlainen ikäkriisi, kehitysvaihe, elämän saumakohta. Tiivistetysti: useimmilla kolmenkympin kriisi liittyy havaintoon, ettei ole elämässä saavuttanut puoliakaan siitä, mitä kolmekymppisellä "pitäisi" jo olla tai mitä on ainakin itse kuvitellut kolmeenkymppiin mennessä saavuttavansa. Tutkinto, vakituinen työpaikka, omistusasunto, avioliitto, ehkä lapsiakin. Tai sitten lähestyvä rajapyykki saa tarkastelemaan nykytilannetta kriittisesti ja vaihdetaan lennosta uraa tai kumppania tai mole...

Nyt se on varmaa. Yli kuukauden mittaisen odotuksen jälkeen Vaimo sai vihdoin eteensä mustaa valkoisella työsopimustarjouksen muodossa. Ehdot olivat jopa paremmat kuin osasimme odottaa, joten tarjous oli helppo hyväksyä. Se on menoa nyt! Kulunut kuukausi on ollut henkisesti stressaavaa monessakin mielessä. Yksi tekijä oli juuri lopullisen vahvistuksen venyminen: Vaimo sai tietää tulleensa valituksi jo ennen pääsiäistä, jonka jälkeen tuleva työnantaja lupasi toimittaa sopimuksen mahdollisimman pian. Homma kuitenkin venyi milloin mistäkin syystä ja välillä alkoi jo tuntua siltä että tuleekohan sitä sopimusta ikinä. Toivottavasti tämä prosessi ei ollut esimerkki siitä missä tahdissa Saksassa asiat yleensä hoituvat. No, vapuksi sopimus sitten vihdoin saatiin ja homma varmistui ja sitä myöden asiasta pystyi kertomaan myös muille kuin aivan lähipiirille. Vielä stressaavampaa  minulle on ollut tulevan muutoksen prosessointi. Vaikka tämä on mahtava mahdollisuus ja monessa mielessä juu...