Kotona Münchenissä

Joululomasta on nyt kolme viikkoa takana ja yksi edessä. Tässä muutamia havaintoja, joita olen näiden viikkojen aikana tehnyt. Etäisyys Olin edellisen kerran pidempään poissa Suomesta viitisen vuotta sitten. Silloin oli kyseessä opiskelijavaihto ja siten siis hyvin erilainen reissu nykyiseen verrattuna. Tuolloin elämisen intensiivisyys oli eri luokkaa ja ehdin muutamassa kuukaudessa nähdä ja kokea vaikka mitä ja osittain upota hyvinkin syvälle toiseen maailmaan, minkä jälkeen Suomeen paluu tuntui paluulta ihan erilaiseen todellisuuteen. Monet asiat näyttäytyivät uudessa valossa, enimmäkseen kuitenkin positiivisessa mielessä. Nyt puolestaan tuntuu yllättävänkin tutulta ja normaalilta olla täällä, ihan kuin ei poissa olisi ollutkaan. Osansa toki silläkin, että olin aikanaan opiskelijavaihdossa Serbiassa, joka kulttuurina ja ympäristönä eroaa paljon voimakkaammin Suomesta kuin Saksa. Kyllä nytkin joitain asioita havainnoi ja erottaa selkeämmin, etäisyyden kirkastamalla katseella, mut...

Eli baijerilaisittain Wiesn on nyt täydessä käynnissä. Itse käytin viimeviikkoisen koti-isän vapaaillan tietysti tähän tarkoitukseen ja kävin ottamassa osaa juhlahumuun - hauskaa oli! Kruununprinssi Ludwigin ja prinsessa Theresen vuonna 1810 vietetyistä häistä ja niihin liittyvistä juhlallisuuksista alkunsa saanut Oktoberfest on maailman suurin kansanjuhla, jossa vierailee vuosittain reilu kuusi miljoonaa ihmistä ja jonka yhteenlaskettu liikevaihto on miljardin euron luokkaa. Oluen, nahkahousujen ja marssimusiikin oheen on liitetty nykyään niin paljon muutakin, että festarialueena alusta asti toiminut Theresienwiesen niitty muistuttaa lähinnä suurta aikuisten huvipuistoa. Ilman etukäteisvarausta pöytäpaikkaa on vaikea löytää, mutta todistetusti sekin on mahdollista. Teltoissa on alueita, joihin ei voi tehdä ennakkovarausta ja jos saattuu oikeaan kohtaan oikeaan aikaan, saattaa jostain pöydästä vapautua pari paikkaa. Tällöin on istumisen sijaan varauduttava seisomaan penkeillä, s...

Münchenissä on taas helteistä, iltapäivisin mennään yli kolmenkympin. Heinäkuun alusta lähtien täällä on ollut usein melko kuuma, mutta toisaalta sää on myös ollut suomalaisen ailahtelevaa, säätila saattaa muuttua hujauksessa sateiseksi ja kylmemmäksi. Helteet ovat kestäneet pisimmillään vajaan viikon, jonka jälkeen on taas vietetty muutamia päiviä yllättävänkin viileässä säässä. Täällä varsinainen lomakausi alkaa nyt, elokuun alussa. Lasten leikkiryhmät, muskarit ja muut ovat viimeistään nyt jääneet kesätauolle, joten puuhailemme Tytön kanssa enimmäkseen kahdestaan. Mutta ihan mukavasti meillä menee! Tyttö kävelee jo täysillä ja muutenkin liikkuminen on kehittynyt niin, että uudenlaiset aktiviteetit ovat mahdollisia, näistä päällimmäisenä liukumäet, joihin Tyttö pystyy nyt itse kiipeämään ja laskemaan alas ja joista on tullut ihan suosikkijuttu. Ei paljon pientä päätä palella, alas tullaan isommistakin mäistä. Tässä ei ole Tyttö tullut isäänsä, itse olen aina ollut arka kaikkien...

Eilen sitten napsahti maaginen kolmekymppiä mittariin. Kuten olen jo aiemmin todennut, tämä numero itsessään ei minua häiritse, päinvastoin, olen ihan mielelläni kolmekymppinen ja se istuu nykyiseen identiteettiini ongelmitta. Viime kuukausina olen kuitenkin löytänyt itseni aiempaa useammin pohdiskelemasta elämääni ja sen suuntaa. Sanotaan, että ihmiset elävät seitsemän vuoden sykleissä ja syklistä toiseen siirtyminen saa usein aikaan jonkinlaisen kriisin tai vähintään pohdinnan paikan. Tällainen taitekohta tuntui osuneen kohdalleni, liittyi se sitten kyseiseen numeroon tai ei. Joka tapauksessa tänään tuntuu, että olen vähitellen saanut nämä pohdinnat pohdittua ja asiat selvitettyä ja fiilis on hyvä. Kolmenkympin virstanpylvään virallinen saavuttaminen on nyt varmasti hyvä kohta palata taas elämään hetkessä - varsinkin kun nykyhetkellä on kaikenlaista mielenkiintoista tarjottavanaan. Itse synttäripäivä oli kaikinpuolin mukava. Münchenin ailahteleva sää oli puolellani ja aurinko pais...

Ensimmäinen täysi viikko uutta elämää pulkassa. Viikko oli itse asiassa työpäivien osalta vajaa, sillä alkuviikosta saatiin tietää, että torstai on vapaapäivä. Kyseessä oli katolinen pyhä Fronleichnam eli Pyhän ruumiin juhlapäivä, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan, mutta vapaapäivä kyllä kelpasi. Kotona lasta hoitavillahan varsinaisia vapaapäiviä ei ole, duunit pyörii jaloissa päivästä toiseen ihan kirjaimellisesti, mutta kyllähän se vähän helpottaa kun on toinenkin kotona. Torstaiksi sattui vielä kaunis keli ja teimme retken Ismaningin pikkukaupunkiin Münchenin laidalle, jossa vietettiin rento päivä pienen lammen rannalla, talviturkinkin sain heitettyä. Miltä tämä uusi kotipaikka vaikuttaa? Lyhyesti sanottuna München on oikea kaupunki. Tarkoitan tällä sitä, että kaupunki on rakennettu tiiviisti, kortteli korttelilta ydinkeskustasta edeten tuottaen tasaisen korkean asukastiheyden, joka mahdollistaa aidon kaupunkilaisen elämäntavan. Ja siitähän minä tykkään! Joukkoliikenne toimi...