Kotona Münchenissä

Joululomasta on nyt kolme viikkoa takana ja yksi edessä. Tässä muutamia havaintoja, joita olen näiden viikkojen aikana tehnyt. Etäisyys Olin edellisen kerran pidempään poissa Suomesta viitisen vuotta sitten. Silloin oli kyseessä opiskelijavaihto ja siten siis hyvin erilainen reissu nykyiseen verrattuna. Tuolloin elämisen intensiivisyys oli eri luokkaa ja ehdin muutamassa kuukaudessa nähdä ja kokea vaikka mitä ja osittain upota hyvinkin syvälle toiseen maailmaan, minkä jälkeen Suomeen paluu tuntui paluulta ihan erilaiseen todellisuuteen. Monet asiat näyttäytyivät uudessa valossa, enimmäkseen kuitenkin positiivisessa mielessä. Nyt puolestaan tuntuu yllättävänkin tutulta ja normaalilta olla täällä, ihan kuin ei poissa olisi ollutkaan. Osansa toki silläkin, että olin aikanaan opiskelijavaihdossa Serbiassa, joka kulttuurina ja ympäristönä eroaa paljon voimakkaammin Suomesta kuin Saksa. Kyllä nytkin joitain asioita havainnoi ja erottaa selkeämmin, etäisyyden kirkastamalla katseella, mut...

Valitsen näköjään matsini hyvin. Kävin vasta toista kertaa Münchenissä paikan päällä seuraamassa jalkapalloa, mutta ottelusta muodostui yhtä legendaarinen kuin ensimmäisestä pelistä , jonka kävin katsomassa juuri muutettuamme kaupunkiin. Nyt tiistaina käydyssä matsissa oli kyse Saksan cupin kamppailusta, jossa pelattiin pääsystä 16 parhaan joukkoon. Syysillassa kohtasivat jo valmiiksi hämmästyttävän pitkälle selvinnyt Regionalliga Bayernissa eli 4. korkeimmalla sarjatasolla pelaava kotijoukkue SpVgg Unterhaching ja 2. Bundesligassa eli kaksi sarjatasoa korkeammalla pelaava vierasjoukkue RB Leipzig. Asetelma oli mitä herkullisin ja kuten johdatuksesta saattaa arvata, sain kunnian todistaa aina niin huumaavaa urheilun ihmettä: piskuinen Unterhaching voitti Red Bullin omistaman ja suurseuraksi pyrkivän Leipzigin puhtaasti 3-0, harvalukuisen mutta sitäkin fanaattisemman kotiyleisönsä edessä. Red Bull on ollut iso tekijä urheilun sponsorimarkkinoilla jo pitkään, erityisesti extremelaj...

Nyt on viitisen kuukautta oleskeltu Saksanmaalla ja kieli on, no ei nyt vielä hallussa, mutta sillä tasolla, että pystyn sitä käyttämään arkisissa yhteyksissä ja välillä vähän muutenkin. Joitakin viikkoja Müncheniin muutosta onnistuin löytämään netin kautta muutaman enimmäkseen nuorista ulkomaalaisista koostuvan ryhmän, jotka kokoontuvat viikoittain puhumaan ja harjoittelemaan saksaa. Ryhmät kokoontuvat aina jossain baarissa, kesäisin Biergarteneissa, joten samalla voi ottaa pari olutta, mikä tunnetusti vain helpottaa vieraalla kielellä puhumista.  Kesän aikana kävin näissä tapaamisissa vähintään kerran viikossa ja vaikka sittemmin minulla ei ole enää ollut niihin aikaa, jutustelu toisten kieltenoppijoiden kanssa oli hyvä tapa saada homma käyntiin, oppia avaamaan suunsa saksaksi. Taktiikkanahan minulla oli oppia kieli itsekseni, lukemalla, kuuntelemalla, keskustelemalla. Osittain tämä on toiminut, osittain ei. Olen lukenut sanomalehtiä saksaksi ja sitä kautta päässyt paremmin...

Eli baijerilaisittain Wiesn on nyt täydessä käynnissä. Itse käytin viimeviikkoisen koti-isän vapaaillan tietysti tähän tarkoitukseen ja kävin ottamassa osaa juhlahumuun - hauskaa oli! Kruununprinssi Ludwigin ja prinsessa Theresen vuonna 1810 vietetyistä häistä ja niihin liittyvistä juhlallisuuksista alkunsa saanut Oktoberfest on maailman suurin kansanjuhla, jossa vierailee vuosittain reilu kuusi miljoonaa ihmistä ja jonka yhteenlaskettu liikevaihto on miljardin euron luokkaa. Oluen, nahkahousujen ja marssimusiikin oheen on liitetty nykyään niin paljon muutakin, että festarialueena alusta asti toiminut Theresienwiesen niitty muistuttaa lähinnä suurta aikuisten huvipuistoa. Ilman etukäteisvarausta pöytäpaikkaa on vaikea löytää, mutta todistetusti sekin on mahdollista. Teltoissa on alueita, joihin ei voi tehdä ennakkovarausta ja jos saattuu oikeaan kohtaan oikeaan aikaan, saattaa jostain pöydästä vapautua pari paikkaa. Tällöin on istumisen sijaan varauduttava seisomaan penkeillä, s...

Münchenissä on taas helteistä, iltapäivisin mennään yli kolmenkympin. Heinäkuun alusta lähtien täällä on ollut usein melko kuuma, mutta toisaalta sää on myös ollut suomalaisen ailahtelevaa, säätila saattaa muuttua hujauksessa sateiseksi ja kylmemmäksi. Helteet ovat kestäneet pisimmillään vajaan viikon, jonka jälkeen on taas vietetty muutamia päiviä yllättävänkin viileässä säässä. Täällä varsinainen lomakausi alkaa nyt, elokuun alussa. Lasten leikkiryhmät, muskarit ja muut ovat viimeistään nyt jääneet kesätauolle, joten puuhailemme Tytön kanssa enimmäkseen kahdestaan. Mutta ihan mukavasti meillä menee! Tyttö kävelee jo täysillä ja muutenkin liikkuminen on kehittynyt niin, että uudenlaiset aktiviteetit ovat mahdollisia, näistä päällimmäisenä liukumäet, joihin Tyttö pystyy nyt itse kiipeämään ja laskemaan alas ja joista on tullut ihan suosikkijuttu. Ei paljon pientä päätä palella, alas tullaan isommistakin mäistä. Tässä ei ole Tyttö tullut isäänsä, itse olen aina ollut arka kaikkien...

Eilen sitten napsahti maaginen kolmekymppiä mittariin. Kuten olen jo aiemmin todennut, tämä numero itsessään ei minua häiritse, päinvastoin, olen ihan mielelläni kolmekymppinen ja se istuu nykyiseen identiteettiini ongelmitta. Viime kuukausina olen kuitenkin löytänyt itseni aiempaa useammin pohdiskelemasta elämääni ja sen suuntaa. Sanotaan, että ihmiset elävät seitsemän vuoden sykleissä ja syklistä toiseen siirtyminen saa usein aikaan jonkinlaisen kriisin tai vähintään pohdinnan paikan. Tällainen taitekohta tuntui osuneen kohdalleni, liittyi se sitten kyseiseen numeroon tai ei. Joka tapauksessa tänään tuntuu, että olen vähitellen saanut nämä pohdinnat pohdittua ja asiat selvitettyä ja fiilis on hyvä. Kolmenkympin virstanpylvään virallinen saavuttaminen on nyt varmasti hyvä kohta palata taas elämään hetkessä - varsinkin kun nykyhetkellä on kaikenlaista mielenkiintoista tarjottavanaan. Itse synttäripäivä oli kaikinpuolin mukava. Münchenin ailahteleva sää oli puolellani ja aurinko pais...

Eilen sain tilaisuuden tutustua Münchenin tarjontaan ilman muuta perhettä. Ja suuntasin, tottakai, jalkapallo-otteluun! Seurakseni sain yhden Münchenissä asuvan kaverin kaverin, johon olin sattumalta tutustunut juuri ennen muuttoamme Helsingissä kun hän oli ollut kaverinsa luona vierailulla, sekä yhden tämän kaverin kaverin kaverin. Nappasimme keskustassa yhdet pre-game oluet ja makkarat ja lähdimme U-Bahnilla kohti Allianz Arenaa. Jo matkalla tunnelma oli riehakas kannattajien kohottaessa henkeä juomalla ja laulamalla. Kyseessä oli kauden viimeinen peli, jossa kaupungin kakkosjoukkue 1860 München pyrki puolustamaan paikkaansa 2. Bundesliigassa 3. liigan Holstein Kieliä vastaan. Ja minkälainen peli olikin! Kiel meni alussa johtoon ja vierasmaalisääntö edellytti Müncheniltä kahden maalin tekemistä, joita ei millään kuulunut. Kunnes sitten 78. minuutilla tuli tasoitus, joka herätti toivon, ja lopulta kuin ihmeen kaupalla lisäajalla 2-1 maali, joka räjäytti stadionin! Paikalla oli 5...