Kotona Münchenissä

Joululomasta on nyt kolme viikkoa takana ja yksi edessä. Tässä muutamia havaintoja, joita olen näiden viikkojen aikana tehnyt. Etäisyys Olin edellisen kerran pidempään poissa Suomesta viitisen vuotta sitten. Silloin oli kyseessä opiskelijavaihto ja siten siis hyvin erilainen reissu nykyiseen verrattuna. Tuolloin elämisen intensiivisyys oli eri luokkaa ja ehdin muutamassa kuukaudessa nähdä ja kokea vaikka mitä ja osittain upota hyvinkin syvälle toiseen maailmaan, minkä jälkeen Suomeen paluu tuntui paluulta ihan erilaiseen todellisuuteen. Monet asiat näyttäytyivät uudessa valossa, enimmäkseen kuitenkin positiivisessa mielessä. Nyt puolestaan tuntuu yllättävänkin tutulta ja normaalilta olla täällä, ihan kuin ei poissa olisi ollutkaan. Osansa toki silläkin, että olin aikanaan opiskelijavaihdossa Serbiassa, joka kulttuurina ja ympäristönä eroaa paljon voimakkaammin Suomesta kuin Saksa. Kyllä nytkin joitain asioita havainnoi ja erottaa selkeämmin, etäisyyden kirkastamalla katseella, mut...

Suomi on siitä hauska paikka, että sään voi tarkistaa kalenterista. Sen mukaan yleensä mennään, tosin tännekin asti levisi tieto harvinaisen lämpimistä marraskuun alun päivistä, jotka nyt kai jo ovat historiaa. Säiden suhteen suurin yksittäinen ero Suomen ja eteläisen Saksan välillä onkin ennalta arvaamattomuus: täällä säätila vaihtuu todella nopeasti ja usein yllättävään suuntaan eivätkä lämpötilat aina seuraa loogisesti vuoden kiertoa. Syksy tänne tosin saapui kalenteria noudattaen heti syyskuun alussa, jolloin lämpötila laski yhdessä yössä kolmenkympin hujakoilta vajaaseen 15 asteeseen ja pysytteli niillä main koko kuun ajan. Mistään intiaanikesästä ei voinut siis puhua ja se tuottikin pienen pettymyksen, sillä olin odottanut kesäisten kelien jatkuvan selvästi pidempään. Jos oli syyskuu viileähkö ja lokakuu jotain siltä väliltä, niin marraskuu on nyt sitten ollut puolestaan toistaiseksi oikein kaunis ja lämmin. Yöt ja sitä myöten aamut ovat ajoittain viileitä, mutta päivän yli...

Paluu arkeen kesän ja lomien jälkeen - tai siis oikeammin paluu uuden saksalaisen arjen luomiseen ja opetteluun. Muutimme reilu pari viikkoa sitten uuteen asuntoomme ja monet asiat ovat vielä vähän vaiheessa, eritoten asunnon sisutaminen, mutta fiilis on hyvä. Asunto on mukava ja eritoten uusi asuinalueemme on aivan mahtava. Ei entinenkään ollut huono, mutta tämä nyt vain on vielä parempi. Asumme nykyään Neuhausenissa, joka sijaitsee kaupungin länsipuolella, kahden metroaseman päässä päärautatieasemalta. Täällä on paljon kauniita vanhoja taloja ja joiltakin osin tätä voi varmasti huoletta kuvailla arvoalueeksi, mutta tiiviin rakenteen, keskustan läheisyyden ja hyvien yhteyksien ansiosta täällä on vilkasta elämää ja palveluita laidasta laitaan, erityisesti alueen keskusaukio Rotkreutzplatzin ympärillä. Sivukaduillakin on lähes jokaisessa kadunkulmassa viihtyisän oloinen kahvila tai ravintola - meidän naapuritalon alakerrassa on espanjalainen tapasbaari - ihan siinä määrin, että välillä...

Münchenissä on taas helteistä, iltapäivisin mennään yli kolmenkympin. Heinäkuun alusta lähtien täällä on ollut usein melko kuuma, mutta toisaalta sää on myös ollut suomalaisen ailahtelevaa, säätila saattaa muuttua hujauksessa sateiseksi ja kylmemmäksi. Helteet ovat kestäneet pisimmillään vajaan viikon, jonka jälkeen on taas vietetty muutamia päiviä yllättävänkin viileässä säässä. Täällä varsinainen lomakausi alkaa nyt, elokuun alussa. Lasten leikkiryhmät, muskarit ja muut ovat viimeistään nyt jääneet kesätauolle, joten puuhailemme Tytön kanssa enimmäkseen kahdestaan. Mutta ihan mukavasti meillä menee! Tyttö kävelee jo täysillä ja muutenkin liikkuminen on kehittynyt niin, että uudenlaiset aktiviteetit ovat mahdollisia, näistä päällimmäisenä liukumäet, joihin Tyttö pystyy nyt itse kiipeämään ja laskemaan alas ja joista on tullut ihan suosikkijuttu. Ei paljon pientä päätä palella, alas tullaan isommistakin mäistä. Tässä ei ole Tyttö tullut isäänsä, itse olen aina ollut arka kaikkien...

Parin viikon Suomen loma vetelee viimeisiään, huomenna on edessä paluu Müncheniin. Vietimme loman suurimmaksi osaksi suvun kesäpaikalla Itä-Suomessa. Yhdeksi mieleenpainuvimmista asioista tältä reissulta jää sää, eikä missään hyvässä mielessä. Ensimmäiset pari päivää oli hellettä, mutta sen jälkeen lämpötila ei juuri noussut 20 asteen yläpuolelle. Muutamana päivänä jäätiin 15 asteen tuntumaan - keskellä heinäkuuta! Järvessä uskalsin pulahtaa kokonaiset kaksi kertaa, molemmilla kerroilla suoraan saunasta, ja jälkimmäisestä minut palkittiin useamman päivän kestäneellä nuhalla. Toki tällaiset kesät ovat harvassa, mutta on se silti karua sitä pientä ihmistä kohtaan, joka vääntää duunia läpi pimeän syksyn ja kylmän talven mielessään heinäkuun ihana lämpö eikä sitä lämpöä sitten koskaan tule. Muuten on kyllä ollut mukavaa olla Suomessa ja tavata kavereita ja sukulaisia. Tyttö on leikkinyt serkkujen ja pikkuserkkujen kanssa ja saanut hurjasti virikkeitä. Muutama päivä takaperin käytiin ...

Ensimmäinen täysi viikko uutta elämää pulkassa. Viikko oli itse asiassa työpäivien osalta vajaa, sillä alkuviikosta saatiin tietää, että torstai on vapaapäivä. Kyseessä oli katolinen pyhä Fronleichnam eli Pyhän ruumiin juhlapäivä, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan, mutta vapaapäivä kyllä kelpasi. Kotona lasta hoitavillahan varsinaisia vapaapäiviä ei ole, duunit pyörii jaloissa päivästä toiseen ihan kirjaimellisesti, mutta kyllähän se vähän helpottaa kun on toinenkin kotona. Torstaiksi sattui vielä kaunis keli ja teimme retken Ismaningin pikkukaupunkiin Münchenin laidalle, jossa vietettiin rento päivä pienen lammen rannalla, talviturkinkin sain heitettyä. Miltä tämä uusi kotipaikka vaikuttaa? Lyhyesti sanottuna München on oikea kaupunki. Tarkoitan tällä sitä, että kaupunki on rakennettu tiiviisti, kortteli korttelilta ydinkeskustasta edeten tuottaen tasaisen korkean asukastiheyden, joka mahdollistaa aidon kaupunkilaisen elämäntavan. Ja siitähän minä tykkään! Joukkoliikenne toimi...