Kotona Münchenissä

Kotona voikin olla ihan kivaa. Tämän olen viimeisen parin kuukauden aikana huomannut. Aina kotona ei kuitenkaan ole ollut kauhean kivaa eikä ole vieläkään joka päivä. (Tämäkin postaus minulla oli mielessä jo jonkin aikaa, mutta sitten tuli pari nihkeämpää päivää, eikä huvittanut tätä kirjoittaa.) Nyt taaksepäin katsoen ensimmäiset viikkoni kotona olivat varsin rankkoja. Vaikka olin omasta mielestäni hyvin valmistautunut, kotona lapsen kanssa oleminen on yksi niistä asioista, joihin ei voi oikein etukäteen valmistautua. Sen, miltä kotona oleminen tuntuu, tietää vasta kun siihen ryhtyy. Ja aluksi se tuntui suoraan sanottuna raskaalta. Pahiten minut yllätti homman kokonaisvaltaisuus. Toisin kuin (useimmissa) töissä, kotona lasta hoitaessa ei voi päättää, että nyt pidän kahvitauon ja jätän siksi aikaa kaiken muun. Tilanne on yleensä päällä koko ajan. Kun jäin kotiin, Tyttö oli juuri sen ikäinen (10 kk), että hän vaati jatkuvaa huomiota ilman että olisi vielä nukkunut pitkiä yhtäjaksoisi...

Minusta tulee ope! Kesäkuussa Suomi-koulun kevätlukukauden päättäjäisissä yhdistyksen puheenjohtaja mainitsi, että syksyllä on mahdollisesti tarvetta uusille opettajille. Kävin tuolloin esittäytymässä ja ilmoitin kiinnostuksestani. Nyt on sitten varmistunut, että pääsen opettamaan, saan vastuulleni tokaluokkalaiset ja pidän ensimmäiset oppituntini heille parin viikon kuluttua, kun koulun syyslukukausi alkaa. Kyseessä on samalla ensimmäinen työpaikkani Saksassa - erittäin osa-aikainen, kaksi tuntia viikossa - mutta silti tärkeä askel eteenpäin. Münchenin Suomi-koulu on käytännössä iltapäiväkerho, joka kokoontuu siis kerran viikossa. Suomi-kouluja on kymmeniä ympäri maailmaa ja Saksassakin niitä on useammassa eri kaupungissa. Koulujen tarkoituksena on tukea ulkosuomalaisten ja ulkomailla syntyneiden ja kasvaneiden mutta suomea toisena (tai kolmantena) kielenään puhuvien lasten suomen kielen oppimista. Käytännössä kyse on äidinkielen tunneista, joihin sisällytetään myös suoma...

Puolisentoista kuukautta kestänyt prosessi on nyt vihdoin maalissa ja nimet paperissa - me muutetaan elokuussa uuteen, mahtavaan asuntoon! Alun alkaen oli selvää, että nykyinen kämppä on väliaikainen ja pyrimme vaihtamaan parempaan heti kun parempi löytyy. Asuntomarkkinat ovat Münchenissä lievästi sanottuna haasteelliset, joten paremman löytymisestä ei ollut minkäänlaista varmuutta, mutta lopulta niin tapahtui ja vieläpä lähes puolivahingossa. Toisin sanoen meillä kävi aika hillitön munkki. Ennen kuin olimme kunnolla edes ehtineet aloittaa uuden asunnon etsimistä, tuli suomenkielisessä muskarissa esille, että eräs perhe on muuttamassa pois Münchenistä ja melko pikaisella aikataululla. Juttelin muskaritunnin päätyttyä perheen suomalaisen äidin kanssa ja kerroin, että etsimme pientä kolmiota hyvällä sijainnilla, mielellään kalustettua. Hän puolestaan kertoi, että heiltä vapautuva kämppä on pieni kolmio hyvällä sijainnilla ja kalustettu heidän omilla kalusteillaan, joista suurimman osa...

Ehdin olla Tytön kanssa kotona kolmisen kuukautta ennen kuin muutimme Helsingistä Müncheniin. Tuona aikana ehdin parahiksi sopeutumaan koti-isyyteen ja löytämään hyvän rytmin, jolla päivät kuluvat sujuvasti. Meidän viikkorytmi Helsingissä sisälsi useita perhekahviloita, joita järjestettiin eri päivinä lähistön eri leikkipuistoissa, ja joissa sekä minä että Tyttö tykättiin kovasti käydä. Lisäksi meillä oli kerran viikossa vauvauinti, kerran viikossa muskari ja ehdinpä vielä olla mukana käynnistämässä oman alueemme leikkipuiston isä-lapsi-kerhoa, jota myös aloimme pitää yhtenä iltana viikossa. Näiden eri harrastusten ja tapaamisten kautta tutustuin naapurustomme ihmisiin, ihan eri tavalla kuin aikana ennen lasta ja kotona olemista. Tavallaan tuntui siltä, että vaihdamme maisemaa juuri, kun hommat olivat alkaneet luistaa. Nyt voin onnekseni sanoa, että hommat alkavat luistaa ja rytmi löytyä myös täällä Münchenissä. Isossa osassa on ollut Münchenin suomalaisyhteisö, johon olemme jo ehti...

Vaimo aloitti tänään työt ja minä omani. Ehdin ennen muuttoa olla Tytön kanssa kotona vajaan kolmen kuukauden ajan, joten täysin uudesta duunista ei ole kyse, uudesta työympäristöstä kylläkin. Ja ihan mukavasti tämä müncheniläinen editio koti-isyydestä käynnistyi! Hypättiin heti aamulla U-bahniin ja huristeltiin Haidhausenin kaupunginosaan ja siellä Cafe Glückskind -nimiseen kahvilaan, jossa kotona lapsiaan hoitavat müncheninsuomalaiset kokoontuvat aina maanantaiaamuisin. Todella mukavaa porukkaa ja varmasti lapsiystävällisin kahvila, jossa olen vieraillut. Tässä kuva leikkipaikasta ja leikkijästä: Sillä aikaa kun Tyttö nautti siitä, että pääsi vihdoin näkemään muita ihmisiä ja uusia leluja, nautin minä puolestani perinteisen baijerilaisen aamiaisen eli weisswurstia, makeaa sinappia ja pretzel. Ei huono startti päivään! Näillä treffeillä tulemme ehdottomasti käymään myös jatkossa. Lisäksi keskiviikkoisin Münchenissä toimii Suomi-koulu, jossa nimestään huolimatta on kuulemma...